Uratarina: Sosiaalityöntekijä Antti valitsi rohkeasti pienen kunnan

Asikkalan keskusta avautuu puolituntisen ajomatkan kuluttua Lahdesta luoteeseen. Kunnan tunnetuin maamerkki, Vääksyn kanava, toimii väylänä Vesijärven ja Päijänteen välissä. Nostosilta avautuu kesäpäivin useasti, jolloin automatkaajat saavat hetken hengähtää ja ihastella vesistöä. Tunnelmaltaan leppoisa Vanhan Vääksyn alue kunta saa mökkiläisistä lisäasukkaita lomakaudeksi. Ympärivuotiseksi kotipaikakseen Asikkalan valitsi pirkanmaalainen sosiaalityöntekijä Antti Kairimo.

Antin urapolku alkaa vuodesta 2002, kun haave merkityksellisestä ihmisten kanssa tehtävästä työstä kannusti aloittamaan sosionomin opinnot. Työelämä tempaisi mukaansa ja sosionomiopinnot jäivät kesken. Antti työskenteli lastensuojelussa ja vammaispalveluiden yksikössä ohjaajana pääkaupunkiseudulla ja myöhemmin Pirkanmaalla lapsiperheiden sosiaalityössä, kun ajatus yliopisto-opinnoista heräsi.

–Opiskelun aikana elämän prioriteetit tulivat esiin. Jotkut ovat sellaisia multitaskaajia, että pystyvät yhdistämään työn, perheen ja opinnot, Antti pohtii.

–Opintojen loppuun saattamisessa on kulunut oma aikansa. Kun koitin tehdä töitä, olla koti-isänä ja opiskella, huomasin ettei multitaskaus minulta luonnistu. Ensimmäisenä prioriteettina on perhe ja vapaa-aika, sitten työ ja viimeisenä opinnot.

Lastensuojelusta työikäisiin, Pirkanmaalta Päijät-Hämeeseen

Antti muutti perheineen Asikkalaan jo opiskeluaikana. Aiemmat työkokemukset olivat pääasiassa lastensuojelun puolelta, mutta uusi paikkakunta toi myös uuden työelämän suunnan asiakasohjauksen ja taloudellisen tuen parista. –Ympäristönvaihdos antoi helpon mahdollisuuden kokeilla jotain ihan muuta lastensuojelun sijaan, Antti kertoo.

Ensimmäinen paikka silloisen Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymällä oli vuonna 2016 keskussairaalan vuodeosastojen ja poliklinikoiden sosiaalityöntekijänä. Saman vuoden lopulla Antti hyppäsi uuteen ja hänestä tuli Nastolan ja Hartolan alueen työikäisten sosiaalityöntekijä.

Vaihtuviin työpaikkoihin ja lyhyempiin pesteihin tottunut mies huomasi vakituisen sosiaalityöntekijän paikan omalla kylällä, Asikkalassa. –Pohdin paljon, uskallanko ottaa työn omalta asuinpaikkakunnalta, joka on aikaisempiin kotikaupunkeihin verrattuna suhteellisen pieni. Mietin myös, että kyllästynkö yhteen ja samaan tehtävään nopeasti, Antti pohti.

Kuitenkin kaipuu pysyvyyteen ja lyhyt työmatka houkuttelivat Antin hakemaan. –Nyt voi todeta, että oman työnsä ja työyhteisönsä tunteminen vapauttaa kapasiteettia oman työn hallintaan, Antti summaa vakipaikan lohkeamisen jälkeen ilmenneitä etuja.

”Nyt vasta alkaa olemaan selkeä kuva siitä mitä mä teen työkseni”

Uraa ja työssään kehittymistä pohtiessa Antti muistuttaa, että ammattitaito karttuu pikkuhiljaa. –Oleelliset työn sisällöt ovat sellaisia, joita ei voi perehdyttää tai kaataa toisen päähän, hän toteaa. Käytännön työn, opintojen ja reaalimaailman yhteensovittaminen ovat muovanneet käsitystä sosiaalityön sisällöstä. Työssä ydinkokemukset asiakaskohtaamisista, työkavereiden kanssa reflektoinnista, tiimikokouksista ja työnohjauksesta hiovat ammatillista kehittymistä.

Myös vakituinen työ mahdollistaa kehittymistä. –Saan kehittää omat toimintatapani: kalenterin hallinta, työmenetelmät, tiimin dynamiikka, Antti luettelee, –Voin myös päättää, minkä tyylinen sosiaalityöntekijä olen. Haluanko brändätä itseni rennoksi ja helposti lähestyttäväksi hupparisossuksi vai luottamusta herättäväksi asianajajasossuksi.

Kun kapasiteettia on vapautunut työssä suoriutumisesta työssä kehittymiseen, Antti kouluttautui työnantajan tarjoamana Systeemisen työotteen valmentajaksi ja toiminut Asikkalan ja Hollolan sote-keskusten pilotti SYTY:n kouluttajana. Tulossa on myös räätälöity koulutus Asikkalan alueen toimijoille yhteisen työotteen kirkastamiseksi. Lue lisää Systeemisestä toimintamallista THL:n nettisivuilla.

Kuinka mielenkiintoa työhön ylläpidetään?

Antin mielestä omassa urasuunnittelussa on tärkeää miettiä, kuinka työn mielekkyys säilyy niin lyhyen kuin pitkänkin tähtäimen suunnitelmissa. –On itse huolehdittava omasta jaksamisesta ja mielenkiinnon säilymisestä. On asiakkaan etu, että työntekijä voi hyvin eikä vaihdu usein. Teen valintani omat tarpeet edellä, mutta tämäkin näkökulma on hyvä ottaa huomioon, Antti toteaa.

Työn vastapainona on vapaa-aika ja perhe. Työkelan katkaisuun kevyen toimistotyön vastapainoksi toimii parhaiten aktiivinen liikunta. Anttiin voikin silloin tällöin törmätä Vääksyn kanavan maisemissa lenkkeilemästä tai viikottain järjestettävistä Parkrun-tapahtumista. Talvisin Antti tarttuu monoihin ja suksii Asikkalan laduille.

Esihenkilön Antti näkee ikään kuin maaston muokkaajana, joka tasoittaa kuoppia työntekijöiden edeltä, jotta nämä voivat suoriutua perustyöstään. Tärkeää on saada esihenkilö kiinni, kun apua, neuvoa tai reflektiota tarvitaan.

Antti pyrkii pysyvyyteen paitsi omassa työsuhteessaan, myös suhteessa asiakkaisiin. Työssä parhaita onnistumisia on huomata, kun pitkäjänteinen työ alkaa kantaa hedelmää. Pysyvä tuki on tärkeää, sillä asiakkaiden ongelmat ovat usein kehittyneet vuosien saatossa eikä niitä näin ollen voida ratkaista yhdellä tai kahdella käynnillä. Oma työ palkitsee, kun onnistumisia oppii seuraamaan pitkällä aikajänteellä.

Kiinnostaako ura sosiaalityöntekijänä Päijät-Hämeen hyvinvointialueella? Katso avoimet työpaikkamme Kuntarekryssä. Lisää työntekijätarinoita löydät täältä.

Lisätietoja urapoluista ja uramallista Päijät-Hämeen hyvinvointialueella

Teksti

Sanna Kok
HR-asiantuntija, rekrymarkkinointi
sanna.kok@paijatha.fi

Virpi Lehtinen
projektipäällikkö
virpi.lehtinen@paijatha.fi