– Tunnen tosi paljon vastuuta työstäni ja haluan tehdä sen hyvin. Olen töissä pyykkihuollossa, eli pesen pyykkejä, vien ne asukkaiden huoneisiin, vaihdan yleisten tilojen penkin- ja sohvanpäällisiä sekä mankeloin ja vaihdan pöytäliinoja. Kaikenlaista liinavaatehuoltoa, kertoo Birgit.

Pöytäliinat ja kalustetekstiilit loistavatkin puhtaina ja sileinä valoisassa Onnelanpolun talossa, ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen yksikössä Lahdessa. Birgitin kätten jälki vaikuttaa merkittävästi tähän yleiseen viihtyvyyteen. 

Erityistä tukea tarvitsevat osaajat hyötyvät räätälöidyistä työajoista ja työtehtävistä, joissa heidän vahvuutensa pääsevät parhaiten esille. Tällaista räätälöityä työnkuvaa kutsutaan täsmätyöksi. Birgit sai työpaikan vammaispalvelujen työhönvalmennuksen kautta, ja hän tekee osa-aikaista työtä palkkatuella. Birgitin työnkuva on melko itsenäinen. Onnelanpolussa suorittamansa työharjoittelun jälkeen hän solmi varsinaisen työsuhteen elokuussa. 

– Työpäiväni kuluu yleensä niin, että aamupäivällä pesen pyykkejä, minkä jälkeen noin puolen päivän aikaan käyn hakemassa pyykit pyykkivaunulla. Pyykkäri on merkinnyt ne huoneiden numeroilla, koska nimet eivät aina jää mieleeni. Tätä teen niin monta kertaa kuin ehdin yhteen asti päivällä. Enää ei tule paineita siitä, etten osaisi tai muistaisi kaikkea. Aluksi oli tosi vaikeaa muistaa mikä tehtävä tulee edellisen tehtävän jälkeen, mutta nyt työstä on tullut rutiinia. 

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen vammaispalvelujen työhönvalmennuksen asiakkaita työskentelee kolmessa ikääntyneiden palvelutalossa. Asiakkaat tekevät yksiköissä erilaisia avustavia työtehtäviä esimerkiksi pienjakelukeittiössä, pyykkihuollossa, viriketoiminnassa, yleisestä siisteydestä huolehtimisen parissa tai palvelutalon asukkaiden avustamisessa. Jokaiselle täsmätyön osaajalle tehdään henkilökohtainen suunnitelma, ja työtoiminnasta sekä työharjoittelusta on mahdollista edetä työsuhteeseen ja palkkatyöhön asti. Täsmätyö tuo helpotusta hoiva-avustajien kiireeseen ja sitä kautta myös nykyisen hoitajamitoituksen vaatimusten täyttämiseen. 

Ponnahduslauta työelämään 

Osalla työhönvalmennuksen asiakkaista on harjoitteluun tullessaan jokin ammattitutkinto, joka tukee tehtävässä onnistumista. Osa taas saa työharjoittelusta kipinän lähteä opiskelemaan alaa. Birgitilläkin on selkänojanaan kodinhuoltajan ammattiin valmentava koulutus. 

Työyhteisölle on yleensä ihanteellisinta, että tutut osaajat jatkavat työssään pitkään. Täsmätyön osaajalle taas paras ratkaisu on, että hän saa eväät avoimille työmarkkinoille hakeutumiseen, eli työkokemusta. Tämä ymmärretään Onnelanpolulla, ja paikka toimiikin monelle hyvänä ponnahduslautana työelämään. 

Kehityspolku voi olla huikea, kun aluksi hyvin arka harjoittelija kehittyykin ajan myötä täysipainoiseksi työyhteisön jäseneksi. Onnelanpolulla esimerkiksi ryhmän jäsenenä toimimisen ja muistisairaiden kohtaamisen taidot karttuvat osaajille kuin huomaamatta. 

Birgit nauttii ihmisten seurasta ja usein hän pitääkin tauoillaan seuraa palvelutalon asukkaille.  

– Asukkaiden kanssa tauoilla jutustelu ja oleskelu on mukavan rentoa, oma työni kun on niin paljon menemistä paikasta toiseen. Joidenkin kanssa on helppo tulla toimeen. Toiset ensin vähän katselevat, että minkälainen ihminen minä olen ja osa voi olla välillä kiukkuisempia. Jos asukas on kiukkuinen, kun vien pyykkejä huoneeseen, niin silloin hoidan vain työni ilman ylimääräistä jutustelua: vien pyykit ja pahoittelen häiriötä. 

Valmentajan tuki työelämän kiemuroissa on arvokasta

– Olen saavuttanut paljon tavoitteitani, ja olen nykyiseen elämääni tosi tyytyväinen. Aluksi haaveenani oli oma kämppä, sitten se, että saisin palkkatyötä. Nyt minulla on oma koti ja duuni, johon olen tyytyväinen. Tämä työ on vaihtelevaa ja tapaan paljon ihmisiä. On löytynyt minulle sopiva ratkaisu.  

Palkkatyö on lähtökohtaisesti vammaispalvelun työhönvalmennuksen tavoite ja samalla ihmiselle askel kohti itsenäisyyttä. Työvalmentaja Pasi Savitie iloitsee Birgitin saavutuksista. Hänen tehtävänään on olla tukena Birgitille ja muille valmennettavilleen työelämän kiemuroissa sekä tukea myös työnantajaa asiakkaan työllistymiseen tai työyhteisöön tuloon liittyvissä asioissa. 

– Vammaispalvelujen asiakaskunnan työmarkkinatilanne on isossa kuvassa melko heikko. Se on vähän kuin kultaa, jos ansioluettelossa lukee palkkatyö. Jos ajan myötä Birgitillä herää uusia haaveita, niin sitten toimimme sen mukaan. Mietimme, miten tavoitteet voisi saavuttaa ja mitä se edellyttää, kiteyttää Pasi. 

Usein työsuhteen alkuvaiheessa asiakkaat tarvitsevat enemmän tukea työtehtäviin ja työympäristöön perehtymiseen sekä tullakseen osaksi työyhteisöä. Valmentaja tukee ohjattavaa ja työyhteisön muut työntekijät ymmärtävät, että täsmätyön osaajat tarvitsevat tukea. Vaihtuvissa tilanteissa heiltä ei oleteta nopeaa muutosvalmiutta, vaan uusia työtehtäviä lisätään pienissä määrin ja suunnitelmallisesti. 

Osatyökykyisten työllistämiseen liittyy moninaisia kysymyksiä ja yhteistyötahoja. 

– Nyt kun Birgitille tuli ajankohtaiseksi palkkatyö, niin kävimme palkkatukiprosessia läpi yhdessä työvoimatoimiston kanssa. Lisäksi olen ollut yhteydessä omaisiin, auttanut lääkärintodistusasian kanssa ja muussa työllistämiseen liittyvässä byrokratiassa. Parhaillaan seuraamme Birgitin kanssa tuloja, että ansaintarajat pysyvät tietyissä rajoissa, Pasi kertoo.  

Töissä käyminen on muuttanut Birgitin arkea vain minimaalisesti, vaikka toisaalta tietyt rutiinit ovatkin sen myötä vakiintuneet. 

– En voi valvoa 24 tuntia putkeen, vaan menen nykyään aina samoihin aikoihin nukkumaan. Jos valvoisin, olisin tosi väsynyt täällä töissä. Sen varmaan jo huomaisivat muutkin, nauraa Birgit.  

Juttua varten haastateltiin myös Onnelanpolun palveluesihenkilöitä Taru Luukkosta ja Tuija Riikkulaa. 

Haravanaattorit on ryhmä täsmäosaajia, jotka hoitavat ohjaajan johdolla pihojen haravointeja ja muita pieniä toimia. ”Haravoimme pihasi lehdet ja pienet risut, kokoamme ne jätesäkkeihin tai tilaajan omaan keräykseen. Tilaaja hoitaa mahdolliset puutarhajätteen jatkosijoitukset”, vammaispalveluista kerrotaan.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen vammaispalvelut ja verkkoalusta HemmaKoti ovat aloittaneet yhteistyön, jonka tavoitteena on työllistää päiväaikaisen toiminnan vammaisia tai kehitysvammaisia asiakkaita.

Ensimmäinen virallinen työllistämiskampanja välittää haravointipalveluita yksityisille henkilöille, yhteisöille ja yrityksille, ja se käynnistyi 18. syyskuuta. Haravanaattorit-ryhmä haravoi pihoja, kerää risuja ja tekee muita niihin liittyviä pieniä toimia. Myös jääkiekkoseura Pelicans on mukana työllistämiskokeilussa: vammaispalvelujen asiakkaita on jo ollut nostamassa kotipelin lippua salkoon.

Yhteistyön myötä vammaispalvelujen asiakkaat perustavat ohjaajan tuella HemmaKoti-profiilin ja kokeilevat tehtäviä ensin ohjaajan kanssa ryhmässä työskennellen. Tavoitteena on, että osa perustaisi jatkossa oman yksilöllisen profiilin. HemmaKodin verkkoalusta yhdistää työn tilaajat palveluiden tuottajiin.

HemmaKodin toimitusjohtaja Marika Pendolin korostaa, ettei palvelun tarkoituksena ole välittää halpatyövoimaa. Kaikissa palveluissa suositus minimikorvauksesta on 20 euron tuntihinta.

Tällä hetkellä 65 000 täsmätyökykyistä etsii työtä Suomessa, joten hyvinvointialueen vammaispalvelujen ja HemmaKodin yhteistyö sisältää yhden ratkaisun heidän työllistämiseensä. Täsmätyökykyinen on henkilö, jolla on käytössä osa työkyvystään ja ennen kaikkea halu ja motivaatio työkykynsä käyttämiseen.

Lipun nostaminen salkoon on Pelicansin pelipäivän tärkeä tehtävä. Siihenkin löytyy osaajia vammaispalvelujen päiväaikaisesta toiminnasta.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen vammaispalvelut ryhtyi tänä kesänä tarjoamaan omaa kommunikaatio-ohjaustaan, kun aikaisemmin sitä ostopalveluna tuottaneen kumppanin vastaava palvelu loppui. Kommunikaatio-ohjaus tarkoittaa opastusta johonkin erityiseen viestintämenetelmään, jota henkilö käyttää vamman tai neurologisen poikkeavuuden takia puheen sijaan tai sen rinnalla.

Kommunikoinnin keinoina voivat toimia esimerkiksi kuvat tai tukiviittomat, jotka ovat yksittäisiä viittomia viittomakielestä, ja niillä viitotaan puheesta lauseen avainsanat.

Hyvinvointialueen vammaispalvelujen tuoreen kommunikaatio-ohjaaja Emma Tarvaisen asiakkaat ovat pääosin 5-8-vuotiaita lapsia, joilla jonkin kehitysvamman vuoksi puheen kehitys on viivästynyt tai sitä ei tule ollenkaan. Asiakkaina on myös nuoria, joiden kommunikointivälinettä täytyy päivittää ajan tasalle esimerkiksi opiskelujen takia.

– Kuvakortit voi ujuttaa helposti mukaan leikkiin ja peleihin. Minulla on esimerkiksi usein apuna magneettinen ongintapeli. Se on lapsen silmissä huomattavasti kiinnostavampi kuin kasa kuvia. Kauppaleikissä taas käytän kassakonetta leikkirahojen ja laminoitujen ostoskuvien kera. Kuvallinen toimintataulu on vieressä tukemassa leikkiä. Siitä katsomme avainsanoja. Kysyn yleensä perheeltä lapsen mielenkiinnon kohteista. Jos perheen lapsi tykkää kovasti ötököistä, niin sitten valmistaudun kotikäynnille tulostamalla ja laminoimalla ötököiden kuvia, Emma nauraa.

– Koen, että apuvälinettä pitäisi päivittää aika useinkin, koska mielenkiinnon kohteet vaihtuvat. Se mah-dollistaa esimerkiksi keskustelemisen ajankohtaisesti omaa apuvälinettä hyödyntäen. Opetamme kuitenkin lähimmät ihmiset myös itse päivittämään apuvälinettä.

Ohjauksen avulla lapsi saa oman äänen kuuluviin

Perhe voi olla usean palvelun asiakkaana samanaikaisesti, joten päiväohjelmaan voi pakkautua sovittuja tapaamisia melkoisesti. Voimavaratkin voivat olla vähissä. Tällöin Emman rooli ammattilaisena on kannustaa ja ymmärtää.

– Saattaa olla toimintaterapiaa, fysioterapiaa ja arkeakin pitäisi pallotella päiväkodin tai koulun ja työn välillä. Sitten tulee vielä yksi palvelu, joka pitäisi saada lisättyä päivän ohjelmaan. Omien havaintojeni lisäksi pohdimme yhdessä lapsen vanhempien kanssa sitä, mitä kommunikointikeinoa lähdemme harjoitte-lemaan. Vanhempien motivaatiolla opetella uusi menetelmä on suuri merkitys. Jos esimerkiksi tukiviittomia ei jostakin syystä haluta opetella, niin sitten valitsemme kuvat. Yritän kuitenkin motivoida vanhempia lapsen ehdoilla tapahtuvaan harjoitteluun.

– Alkutapaamisissa lapsen lisäksi myös perheen aikuiset saattavat olla hämillään. Omaa lasta ymmärretään yleensä hyvin kotona, erityistarpeista huolimatta. Ensimmäinen tehtäväni voikin olla se, että perustelen perheelle, miksi ohjaukselle kannattaa antaa mahdollisuus. Lapsen on tärkeää tulla kuulluksi myös kodin ulkopuolella: koulussa, palveluissa ja harrastuksissa. Lapsi saa oman äänen kuuluviin eikä hänen tarvitse olla pelkästään toisten tulkinnan varassa.

Kommunikoinnin ongelmia on monen tasoisia, ja myös apuvälineitä on lukuisiin erilaisiin tarpeisiin. Jos kädet ovat jäykät ja kuvakorttien käsittely ei onnistu, niin kommunikointi voi kuitenkin onnistua painikkeilla, joihin pystyy äänittämään esimerkiksi päivän kuulumisia. Myös katseohjattavia apuvälineitä on olemassa.

– Yksilöllistän menetelmää sen mukaan, mikä perheelle toimii parhaiten, ja opetan sen käytön. Yleensä menetelmää lähdetään rakentamaan kuvista ja tukiviittomista. Puhetta tukevia ja korvaavia apuvälineitä on kuitenkin yllättävän paljon ja tarpeen mukaan opettelen myös itse uusien apuvälineiden käyttöä.

Luottamus syntyy askel kerrallaan

– Välillä motivointi paksun kuvakansion ääreen voi olla hankalaa, joten yleensä otan mukaan ensimmäisille käynnille vain muutamia kuvia, en kokonaista kansiota. Tabletti puolestaan tuntuu houkuttelevalta, ja jo pienet lapset osaavat käyttää kätevästi digilaitteita.

Emma on itsekin joka kerta uuden äärellä, kun hän tapaa ensi kertaa asiakasperheen. Ensimmäisillä kerroilla keskitytään tutustumiseen ja luottamuksen saamiseen.

– Lapset tutustuvat omilla ehdoillaan. Eräs lapsi tuli ottamaan olkapäistä kiinni, jolloin hänen äitinsä osasi kertoa, että lapsi haluaa kiivetä reppuselkään. Silloin pitää vain mennä mukana. Luottamuksen raken-tuminen vie aikaa, enkä säikähdä, jos perhe ei haluakaan ottaa ensimmäisellä kerralla vielä kuvia kokeiluun. Parasta palautetta on, kun pienellä ihmisellä syttyy lamppu, ja hän itse huomaa onnistuneensa.

Kommunikaatio-ohjausta haetaan vammaispalveluna, ja sen voi myöntää sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja, yleensä asiakkaan oma työntekijä.

Kansainvälistä sosiaalityön päivää vietetään tänään 21. maaliskuuta. Päivän innoittamana Sosiaalityön innostuneet kehittäjät -ryhmä kokosi työntekijöiden kokemuksia työn parhaista puolista. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat eri yksiköistä vastasivat kysymykseen, mikä on parasta oman yksikön sosiaalityössä ja sosiaaliohjauksessa. Vastaukseksi saatiin kaikkiaan seitsemän sivun verran positiivisia asioita. 😊 

Aito positiivisuus, kiitollisuus ja työyhteisöstä nauttiminen loistavat vastauksissa. Todella monessa vastauksessa työkaverit saavat kiitosta. Ohessa pieni kooste vastauksista. Koosteessa on mukana lapsiperhepalvelujen, lastensuojelun, opiskeluhuollon, työikäisten sosiaalityön, työikäisten palvelutuotannon, vammaispalvelujen, terveyssosiaalityön, gerontologisen sosiaalityön, sosiaaliasiamiesten ja sosiaalityön kehittämistehtävien vastauksia.  

1. Parasta työssä on työkaverit, tiimi ja työilmapiiri 

Kaikista eniten vastauksia on tässä kategoriassa, yli 30 mainintaa. Erityisen usein vastauksissa nimetään työkavereiden ammattitaito, huumori, hyvä yhteishenki sekä työkavereilta saatu tuki ja apu asioiksi, jotka ovat parasta omassa työssä. 

2. Asiakkaat 

Asiakkaat, asiakkaiden auttaminen ja asiakkailta saatu palaute mainitaan vastauksissa lähes 30 kertaa. Tässä luokassa kuvataan asiakkaiden elämäntarinoiden, luottamuksellisen asiakassuhteen ja asiakkaiden auttamisesta koituvan onnistumisen kokemuksen olevan omassa työssä parasta. 

3. Työn monipuolisuus 

Mielenkiintoiset, monipuoliset työtehtävät ja vaihtelevat työpäivät mainitaan vastauksissa parikymmentä kertaa. Tässä kategoriassa on useita mainintoja myös siitä, miten monipuoliset tehtävät mahdollistavat uuden oppimisen ja ammatillisen kehittymisen. 

4. Työsuhde-edut 

Tähän kategoriaan on laskettu mukaan maininnat mm. etätyöstä, liukuvasta työajasta, palkasta ja kouluttautumismahdollisuuksista, jotka mainitaan vastauksissa yhteensä lähes kahdessakymmenessä vastauksessa. Työsuhde-eduiksi on laskettu tässä mukaan myös maininnat omasta työhuoneesta, ergonomiasta ja työhyvinvointiin panostamisesta. 

5. Työn itsenäisyys 

Työn itsenäisyyden mainitaan olevan parasta työssä yli kymmenessä vastauksessa. Itsenäisyyttä kuvataan esimerkiksi mahdollisuutena suunnitella itse oma kalenteri ja työtapa. 

Verkostot, työyhteisön arvot, esimies ja mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen 

Verkostot mainitaan vastauksissa kahdeksan kertaa ja hyvä esimies neljästi. Lisäksi työyhteisön arvot mainitaan useampaan kertaan, samoin se, että saa tehdä työtä, jolla on oikeasti merkitystä. 

“Parasta sosiaalityössä on se, kun saan rakentaa ja ylläpitää toivoa heille, jotka eivät koe olevansa muutoksen arvoisia”