Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan joka neljäs yli 60-vuotias nainen kohtaa väkivaltaa, joka tyypillisesti ilmenee parisuhteissa joko henkisesti tai fyysisesti. Ikääntyneiden kokemalla lähisuhdeväkivallalla on monta muotoa ja sitä voi olla hankala tunnistaa.

– Työssä näemme esimerkiksi taloudellista väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Niiden määrä on mielestäni viime vuosina kasvanut, gerontologisen sosiaalityön johtava sosiaalityöntekijä Hanna-Kaisa Pentikäinen Päijät-Hämeen hyvinvointialueelta kertoo.

Taloudellinen väkivalta voi olla sellaista, jossa lapsi käyttää vanhempaansa raha-asioissa hyväkseen. Kaltoinkohtelua ovat muun muassa läheisen kotihoidon vaikeuttaminen ja tarpeellisten lääkkeiden antamatta jättäminen.

Kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö voivat aiheuttaa vanhuksessa voimakasta ahdistusta ja avuttomuuden tunnetta.

Iäkkäisiin kohdistuva väkivalta tulee harvoin esiin terveydenhuollossa, koska siitä ei haluta kertoa.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen geriatrian poliklinikan ja osastojen hoitajat ovat nyt kehittäneet väkivallattoman ikääntymisen toimintamallit, joiden avulla vaikea asia on helpompi ottaa puheeksi ja joissa väkivaltatapauksiin puuttumiseen on selkeä polku.

Mallien pohjana käytännön kokemukset

Noin vuosi sitten muistihoitaja Maija Jarla-Hokkasella heräsi asiakastapaamisessa huoli lähisuhdeväkivallasta. Hän tiedusteli kollegoiltaan, onko muilla samanlaisia kokemuksia aiheen vaikeudesta ja jatkotoimien pirstaleisuudesta.

– Koska kokemuksemme olivat samanlaisia, puhuimme asiasta esihenkilöllemme. Hän vei asiaa eteenpäin ja kävi ilmi, että perusterveydenhuollon osastoilla oli havahduttu samaan tilanteeseen, Jarla-Hokkanen sanoo.

Siitä sai alkunsa projekti, jonka lopputuloksena osastoille ja poliklinikalle syntyivät toimintamallit väkivallattoman ikääntymisen tukemiseen.

Mallien pohjana on oikeus turvalliseen ikääntymiseen, jota edistetään geriatrisen osaamiskeskuksen yksiköissä mahdollistamalla keskustelua aiheesta.

– Meillä on esillä huoneentauluja, joissa kerrotaan, että lähisuhdeväkivallasta on lupa puhua. Vastaanotolla ja kotikäynnillä kysymme, tuntevatko asiakkaat turvattomuutta kotona tai ikääntymiseen tai muuhun elämäntilanteeseen liittyen. Koska asia kysytään kaikilta, sen esiin ottaminen on helppo perustella.

Hoitohenkilöstölle on laadittu erityiset ohjeet haastatteluun valmistautumisesta. Tärkeää on luoda otollinen ilmapiiri keskusteluun.

– Käytämme turvallisuutta ja turvattomuutta avaavia kysymyksiä. Keskustelu asiakkaan ja läheisen kanssa on avointa, mutta hienovaraista. Ketään ei syyllistetä.

Jos turvattomuutta ilmenee, uusi aika varataan puhelimitse tai vastaanotolle ja keskustelua syvennetään THL:n lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomakkeen avulla.

Jatkotoimille selkeät yhteystyötahot

Kun huoli ikääntyneen kokemasta lähisuhdeväkivallasta herää, henkilöstölle on laadittu tietokortti jatkotoimenpiteisiin. Se sisältää yhteystiedot tahoihin, joihin ammattilainen voi olla yhteydessä ja joihin asiakkaan voi ohjata. Ammattilainen voi kysyä apua esimerkiksi ensi- ja turvakodista tai väkivaltatyön avopalvelusta.

Asiakkaan voi ohjata Nollalinjaan tai Rikosuhripäivystykseen. Asiakkaan kanssa on myös mahdollista täyttää moniammatillinen riskinarviolomake.

Jos läheinen huolestuu ikääntyneestä, hän voi tehdä huoli-ilmoituksen ikääntyneiden asiakasohjaukseen tai gerontologiseen sosiaalityöhön.

Maija Jarla-Hokkanen kertoo, että tärkeää projektissa on ollut myös tutustua eri toimijoihin hyvinvointialueella.

– Jatkossa kynnys ottaa yhteyttä moniammatillisesti on matalampi, kun vastassa on tutut kasvot yhteisistä työpajoista. Ammattilaisena olen saanut varmuutta ja työkaluja vaikean asian puheeksi ottamiseen. Kaikilla on oikeus turvalliseen elämään ilman väkivallan uhkaa, hän muistuttaa.

Vuoden alusta Päijät-Hämeen keskussairaalalla toiminut Seri-tukikeskus auttaa seksuaalista väkivaltaa kohdanneita, ja he saavat keskuksesta esimerkiksi lääkärin, kätilön, psykologin, sosiaalityöntekijän, kriisityöntekijän ja poliisin monipuolista apua maksuttomasti. Aikaisemmin jatkohoito koordinoitiin naistentautien poliklinikalta. Seri-tukikeskuksen perustamisen jälkeen auttajien verkosto on kasvanut huomattavasti, joten eri palveluiden piiriin pääseminen on helpompaa ja nopeampaa.

Ammattilaiset tekevät yhteistyötä potilaan kriisitilanteessa, ja hänet voidaan ohjata myös muihin palveluihin tarpeen mukaan. Potilas saa jälkihoitoa käynnin jälkeen akuutin hoidon päätyttyä.

Keskus on toiminut nykyisessä muodossaan vajaan kuukauden, ja osastonhoitaja Erja Arvola kertoo, että ensimmäiset potilaat ovat nyt käyneet tukikeskuksessa ja päässeet jatkohoitoon. Henkilökunta on tutustunut seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden potilaiden hoitokäytäntöihin konkreettisen hoitotyön myötä.

– Henkilökunta kokee tämän potilasryhmän hoitamisen mielenkiintoisena, mutta haastavana, sanoo apulaisosastonhoitaja Lotta Puikkonen.

Ylihoitaja Tuija Sulosen mukaan toimintaa kehitetään tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

– Yhteistyöverkkoa kudotaan eri toimijoiden kanssa toimivaksi palanen kerrallaan. Mukana on ollut jo perustamisvaiheessa Akuutti24, ja nyt olemme jatkaneet potilaan prosessin kehittämistä edelleen kriisityöntekijänä toimivan sairaalapastorin, poliisin, sosiaalityöntekijän, psykologien, kätilöiden, lääkäreiden ja kolmannen sektorin kuten kriisikeskuksen kanssa, Sulonen mainitsee.

Sulonen myös kertoo, että osa tukikeskuksen henkilökunnasta on tehnyt vierailuja Helsingin sairaanhoitopiirin (HUS) Seri-tukikeskukseen ja suurin osa kätilöistä ja lääkäreistä on osallistunut HUS:in järjestämään koulutukseen.

Seri-tukikeskus sijaitsee Päijät-Hämeen keskussairaalassa synnyttäjien ja naistentautien päivystyksen yhteydessä. Sinne voi tulla kaikkina vuorokauden aikoina kuka tahansa yli 16-vuotias seksuaalirikoksen uhriksi joutunut päijäthämäläinen sukupuolesta riippumatta. Ennen tukikeskukseen tulemista pyydetään soittamaan numeroon 044 482 4291. Numeroon voi soittaa nimettömänä.

Seri-tukikeskusten toiminta perustuu Euroopan neuvoston sopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan torjumisesta eli niin sanottuun Istanbulin sopimukseen. Sopimus velvoittaa maita perustamaan helposti saavutettavia tukikeskuksia seksuaaliväkivallan uhreille.