– Tunnen tosi paljon vastuuta työstäni ja haluan tehdä sen hyvin. Olen töissä pyykkihuollossa, eli pesen pyykkejä, vien ne asukkaiden huoneisiin, vaihdan yleisten tilojen penkin- ja sohvanpäällisiä sekä mankeloin ja vaihdan pöytäliinoja. Kaikenlaista liinavaatehuoltoa, kertoo Birgit.

Pöytäliinat ja kalustetekstiilit loistavatkin puhtaina ja sileinä valoisassa Onnelanpolun talossa, ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen yksikössä Lahdessa. Birgitin kätten jälki vaikuttaa merkittävästi tähän yleiseen viihtyvyyteen. 

Erityistä tukea tarvitsevat osaajat hyötyvät räätälöidyistä työajoista ja työtehtävistä, joissa heidän vahvuutensa pääsevät parhaiten esille. Tällaista räätälöityä työnkuvaa kutsutaan täsmätyöksi. Birgit sai työpaikan vammaispalvelujen työhönvalmennuksen kautta, ja hän tekee osa-aikaista työtä palkkatuella. Birgitin työnkuva on melko itsenäinen. Onnelanpolussa suorittamansa työharjoittelun jälkeen hän solmi varsinaisen työsuhteen elokuussa. 

– Työpäiväni kuluu yleensä niin, että aamupäivällä pesen pyykkejä, minkä jälkeen noin puolen päivän aikaan käyn hakemassa pyykit pyykkivaunulla. Pyykkäri on merkinnyt ne huoneiden numeroilla, koska nimet eivät aina jää mieleeni. Tätä teen niin monta kertaa kuin ehdin yhteen asti päivällä. Enää ei tule paineita siitä, etten osaisi tai muistaisi kaikkea. Aluksi oli tosi vaikeaa muistaa mikä tehtävä tulee edellisen tehtävän jälkeen, mutta nyt työstä on tullut rutiinia. 

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen vammaispalvelujen työhönvalmennuksen asiakkaita työskentelee kolmessa ikääntyneiden palvelutalossa. Asiakkaat tekevät yksiköissä erilaisia avustavia työtehtäviä esimerkiksi pienjakelukeittiössä, pyykkihuollossa, viriketoiminnassa, yleisestä siisteydestä huolehtimisen parissa tai palvelutalon asukkaiden avustamisessa. Jokaiselle täsmätyön osaajalle tehdään henkilökohtainen suunnitelma, ja työtoiminnasta sekä työharjoittelusta on mahdollista edetä työsuhteeseen ja palkkatyöhön asti. Täsmätyö tuo helpotusta hoiva-avustajien kiireeseen ja sitä kautta myös nykyisen hoitajamitoituksen vaatimusten täyttämiseen. 

Ponnahduslauta työelämään 

Osalla työhönvalmennuksen asiakkaista on harjoitteluun tullessaan jokin ammattitutkinto, joka tukee tehtävässä onnistumista. Osa taas saa työharjoittelusta kipinän lähteä opiskelemaan alaa. Birgitilläkin on selkänojanaan kodinhuoltajan ammattiin valmentava koulutus. 

Työyhteisölle on yleensä ihanteellisinta, että tutut osaajat jatkavat työssään pitkään. Täsmätyön osaajalle taas paras ratkaisu on, että hän saa eväät avoimille työmarkkinoille hakeutumiseen, eli työkokemusta. Tämä ymmärretään Onnelanpolulla, ja paikka toimiikin monelle hyvänä ponnahduslautana työelämään. 

Kehityspolku voi olla huikea, kun aluksi hyvin arka harjoittelija kehittyykin ajan myötä täysipainoiseksi työyhteisön jäseneksi. Onnelanpolulla esimerkiksi ryhmän jäsenenä toimimisen ja muistisairaiden kohtaamisen taidot karttuvat osaajille kuin huomaamatta. 

Birgit nauttii ihmisten seurasta ja usein hän pitääkin tauoillaan seuraa palvelutalon asukkaille.  

– Asukkaiden kanssa tauoilla jutustelu ja oleskelu on mukavan rentoa, oma työni kun on niin paljon menemistä paikasta toiseen. Joidenkin kanssa on helppo tulla toimeen. Toiset ensin vähän katselevat, että minkälainen ihminen minä olen ja osa voi olla välillä kiukkuisempia. Jos asukas on kiukkuinen, kun vien pyykkejä huoneeseen, niin silloin hoidan vain työni ilman ylimääräistä jutustelua: vien pyykit ja pahoittelen häiriötä. 

Valmentajan tuki työelämän kiemuroissa on arvokasta

– Olen saavuttanut paljon tavoitteitani, ja olen nykyiseen elämääni tosi tyytyväinen. Aluksi haaveenani oli oma kämppä, sitten se, että saisin palkkatyötä. Nyt minulla on oma koti ja duuni, johon olen tyytyväinen. Tämä työ on vaihtelevaa ja tapaan paljon ihmisiä. On löytynyt minulle sopiva ratkaisu.  

Palkkatyö on lähtökohtaisesti vammaispalvelun työhönvalmennuksen tavoite ja samalla ihmiselle askel kohti itsenäisyyttä. Työvalmentaja Pasi Savitie iloitsee Birgitin saavutuksista. Hänen tehtävänään on olla tukena Birgitille ja muille valmennettavilleen työelämän kiemuroissa sekä tukea myös työnantajaa asiakkaan työllistymiseen tai työyhteisöön tuloon liittyvissä asioissa. 

– Vammaispalvelujen asiakaskunnan työmarkkinatilanne on isossa kuvassa melko heikko. Se on vähän kuin kultaa, jos ansioluettelossa lukee palkkatyö. Jos ajan myötä Birgitillä herää uusia haaveita, niin sitten toimimme sen mukaan. Mietimme, miten tavoitteet voisi saavuttaa ja mitä se edellyttää, kiteyttää Pasi. 

Usein työsuhteen alkuvaiheessa asiakkaat tarvitsevat enemmän tukea työtehtäviin ja työympäristöön perehtymiseen sekä tullakseen osaksi työyhteisöä. Valmentaja tukee ohjattavaa ja työyhteisön muut työntekijät ymmärtävät, että täsmätyön osaajat tarvitsevat tukea. Vaihtuvissa tilanteissa heiltä ei oleteta nopeaa muutosvalmiutta, vaan uusia työtehtäviä lisätään pienissä määrin ja suunnitelmallisesti. 

Osatyökykyisten työllistämiseen liittyy moninaisia kysymyksiä ja yhteistyötahoja. 

– Nyt kun Birgitille tuli ajankohtaiseksi palkkatyö, niin kävimme palkkatukiprosessia läpi yhdessä työvoimatoimiston kanssa. Lisäksi olen ollut yhteydessä omaisiin, auttanut lääkärintodistusasian kanssa ja muussa työllistämiseen liittyvässä byrokratiassa. Parhaillaan seuraamme Birgitin kanssa tuloja, että ansaintarajat pysyvät tietyissä rajoissa, Pasi kertoo.  

Töissä käyminen on muuttanut Birgitin arkea vain minimaalisesti, vaikka toisaalta tietyt rutiinit ovatkin sen myötä vakiintuneet. 

– En voi valvoa 24 tuntia putkeen, vaan menen nykyään aina samoihin aikoihin nukkumaan. Jos valvoisin, olisin tosi väsynyt täällä töissä. Sen varmaan jo huomaisivat muutkin, nauraa Birgit.  

Juttua varten haastateltiin myös Onnelanpolun palveluesihenkilöitä Taru Luukkosta ja Tuija Riikkulaa.