Rakennuspalon liekit nuolevat seiniä, ja liekkeihin sukeltaa joukko raskaasti varustautuneita mutta ketterästi liikkuvia pelastajia. Näin olemme tulipalon sammuttamisen tottuneet mediasisällöissä näkemään. Nykyisin pelastuslaitokset suosivat kuitenkin yhä enemmän sammutusmenetelmiä, joissa sammuttajat eivät mene sisään palavaan rakennukseen, jos palo on mahdollista sammuttaa ulkopuolelta. Näistä niin kutsutuista täydentävistä sammutusmenetelmistä kertovat nyt Päijät-Hämeen hyvinvointialueen pelastustoimen palomestari Juha Lahtinen ja ruiskumestari Jussi Koskinen.

Nykyaikaiset rakennusmateriaalit päästävät palaessaan ilmaan merkittävästi enemmän myrkyllisiä yhdisteitä kuin vanhemmat, mikä tekee savusukeltamisesta entistä vaarallisempaa.

– Kotitalouksissa on yhä enemmän muovia ja elektroniikkaa, huonekaluissa käytetään keinokuituja ja näistä syntyy palaessa paljon epäpuhtauksia. Vanhojen puutalojen palokaasuissa ei ole niin paljon myrkkyjä kuin uudempien talojen. Uudessa talossa huoneistopalo myös kehittyy nopeammin, ja sitä kautta kohde on pelastajille vaarallisempi, Juha Lahtinen selittää.

On olemassa sammutusmenetelmiä, jotka altistavat pelastajia vähemmän myrkyllisille kaasuille ja pienhiukkasille.

Perinteisesti olemme menneet jokaisessa rakennuspalossa rakennukseen sisälle, eli olemme savusukeltaneet. Paineilmalaitteet suojaavat hengityksen, mutta iholle päätyviltä epäpuhtauksilta suojavarusteemme eivät täysin suojaa. Vaikka varusteita pestään, niin täysin puhtaaksi niitä ei saada ja altistus jatkuu. Savusukeltamista on voitu vähentää, kun uusia työturvallisempia toimintatapoja on otettu käyttöön. Sitä tehdään ainoastaan, jos hyödyt ovat suuremmat kuin muissa sammutusmenetelmissä. Esimerkiksi silloin, kun voimme pelastaa ihmishenkiä, Juha mainitsee.

– Kun valitsemme oikean sammutustekniikan, tehostamme pelastustoimintaa ja parannamme uhrien selviytymismahdollisuuksia sekä pelastajien työturvallisuutta. Eri sammutustekniikoita käytetään usein samanaikaisesti tai sitten käytetty menetelmä edellyttää jonkin muun tekniikan käyttöä ensin. Täydentäviä sammutusmenetelmiä voidaan lähtökohtaisesti käyttää kaikissa rakennuspaloissa, Jussi Koskinen huomauttaa.

Savusukeltaminen ei ole ainoa keino palon sammuttamiseen

Juha ja Jussi kertovat, että täydentävät sammutusmenetelmät sekä niihin käytettävä sammutuskalusto eivät varsinaisesti ole uusia innovaatioita, vaan vanhoja tapoja ja menetelmiä, jotka on valjastettu uudella tavalla tai paremmin käyttöön. Tosin on uusiakin sammutusvälineitä ajan myötä kehitetty.

Alueemme palokunnat käyttävät esimerkiksi alkusammutustiedustelua ja pistosuihkuputkia. Voimme hyödyntää myös alkusammutuskalustoa palon sammuttamisessa. Pistosuihkuputkelle tehdään reikä seinään porakoneella, ja sen kautta suunnataan vettä tai sammutusjauhetta pienen putken läpi palavaan tilaan. Menetelmä keksittiin jo 30 vuotta sitten, kun sillä rajattiin esimerkiksi rivitalopalon eteneminen tiettyyn kohtaan ja samanaikaisesti mentiin sisälle. Nyt voimme tällä menetelmällä ensin jäähdyttää tilaa ja kohdistaa sammutusta tarkasti ja turvallisesti, Jussi kertoo.

Tietyissä tilanteissa uudet menettelytavat nopeuttavat toimintaa.

– Esimerkiksi laajoissa kohteissa, jossa vesiletkua jouduttaisiin kelaamaan pitkä matka tai sen saaminen palopaikalle on jollakin tapaa haastavaa, voidaan paloa hillitä tai parhaimmassa tapauksessa jopa sammuttaa näillä menetelmillä, Jussi sanoo.

Kiinteistön omistaja voi varautua onnettomuuksiin huolehtimalla, että alkusammutuskalusto on tarkastettu ja käyttökuntoinen. Tämä turvaa tulipalon sattuessa kiinteistön käyttäjien turvallisuuden lisäksi pelastushenkilöstön toimintaa ja helpottaa sitä. Rakennuksen tuhotkin voivat jäädä vähäisemmiksi.

Oppia ja käytännön oivalluksia

Jussi Koskinen vetää parhaillaan alueen sopimuspalokuntalaisille ensimmäistä sammutustekniikkakurssia, jossa hän opettaa täydentäviä sammutusmenetelmiä. Vastaava osaaminen on kaikilla alueen ammattipelastajilla.

– Täydentävien sammutusmenetelmien osaaminen korostuu etenkin syrjäseuduilla, joissa sopimuspalokunnat ovat lähtökohtaisesti ensimmäisenä palavassa kohteessa. Sopimuspalokunnissa savusukelluskelpoisia henkilöitä on huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta silti tulipalon kehittymiseen pitää pystyä vaikuttamaan nopeasti, Jussi perustelee.

Koulutus painottuu ulkoa tapahtuvaan tulipalon sammutukseen, ja tähtää sekä tehokkuuden että turvallisuuden parantamiseen. Tutkittu tieto on tuonut vanhoihin menetelmiin pieniä hienosäätöjä. Esimerkiksi vesisuihkun suuntaamisella tiettyyn kulmaan on todettu olevan huomattavaa hyötyä.

Kun aikaisemmin käytimme ulkosammutuksessa laajaa sumusuihkua ikkuna- tai oviaukosta sisätilaan, oikeastaan työnsimme valtavan määrän lisää palamisilmaa kohteeseen. Efekti on sama kuin puhaltaisi nuotioon ilmaa. Nyt tiedämme, että palo kannattaa sammuttaa kapealla ja suoralla suihkulla mahdollisimman jyrkässä kulmassa kattoon, josta vesi levittäytyy tilaan. Ei siis työnnetä kuumuutta kohti seuraavaa asuntoa, jossa mahdollisesti on joku pelastettava, vaan tällä tekniikalla laskemme lämpötilaa myös viereisissä tiloissa, Juha kertoo.

Koulutuksesta kokeneemmallekin pelastajalle saattaa tulla hienoja oivalluksia. Näin kävi eräässä mökkipalossa, joka sattui juuri Jussin pitämän koulutuksen jälkeen.

– Suihkuputken päässä oleva kaveri pääsi testaamaan juuri opittua: ovi auki ja suoralla suihkulla kattoon. Palo käytännössä sammui siihen, ja jätkät totesivat innoissaan, että tämähän toimii ihan sikahyvin!, Jussi virnistää.