Ikääntyneet kärsivät usein vajaaravitsemuksesta tai vääränlaisesta ravinnosta. Kesän lämpimillä keleillä ikäihmisen ruokahalu ja janontunne helposti vähenevät entisestään.
– Iäkkäällä nestehukka ei välttämättä aiheuta janontunnetta. Helteellä, jolloin hikoilu voimistuu, tarvitaan muutaman lasillisen verran nesteitä enemmän kuin normaalisti, ravitsemusterapeutti Anu Varjonen Päijät-Hämeen hyvinvointialueelta kertoo.
Ensimmäisiä merkkejä vajaaravitsemuksesta voi olla vaikea havaita.
– Varhaiset merkit ovat sellaisia, että ruoka-annosten koko alkaa pienetä, aterioita jää väliin ja paino laskee. Vajaaravitsemus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti myös ihmisen vireystilaan, Varjonen toteaa.
Ikäihmisen aliravitsemus saattaa laukaista ikävän kierteen, jossa tahaton laihtuminen vähentää lihaksia, mikä taas alentaa toimintakykyä ja kotona pärjäämistä.
– Tämä kierre on tosi tärkeä tiedostaa.
Varjonen kehottaa ensimmäiseksi tarkistamaan ikääntyneen ateriarytmin: päivän aikana ateriointikertoja saisi olla viidestä kuuteen.
Hän huomauttaa, ettei kannata tarjota liian isoja annoksia henkilölle, jolla on huono ruokahalu.
– Ikääntyneillä usein mahalaukun tyhjeneminen hidastuu, jolloin kylläisyyden tunne tulee nopeammin. Jättiannoksella on psykologinen vaikutus niin, että ihminen ei välttämättä koe selviävänsä siitä ja ei ehkä edes aloita syömistä.
Pieniä annoksia, mutta riittävän useasti, kuuluu asiantuntijan neuvo.
Proteiinia joka aterialla
Aterioiden lukumäärä jää liian vähäiseksi muun muassa pitkän yöllisen paaston vuoksi. Iltapalan ja aamupalan välinen aika saisi Varjosen mukaan olla maksimissaan 11 tuntia.
– Tyypillisesti ikääntynyt syö aamupalan, lounaan, päiväkahvin ja sitten illalla vielä jotain pientä, hän tietää.
– Energiaa saa lisättyä helpoimmin, kun lisää annoksiin pehmeitä rasvoja, esimerkiksi kasviöljyä tai kasvimargariinia. Niitä voi käyttää huoletta, jos paino tahattomasti laskee. Moni sitä kauhistelee, kun tavallisestihan rasvoja pyydetään vähentämään, Varjonen myöntää.
Koska laihtuminen vie lihaksia, jokaiselle aterialle olisi hyvä löytää proteiinin eli valkuaisen lähde.
– Myös siellä iltapäiväkahvilla! Monesti ikääntyneellä on se kahvi ja pulla, eikä sieltä paljoa proteiinia tule. Mutta kahvin ja pullan lisäksi voisi nauttia esimerkiksi desin rahkaa. Siinä on jo hyvä määrä proteiinia, eikä se tunnu liian isolta annokselta. Vaihteluksi voi välillä syödä vaikka rahkapullan.
Jos kotiruokakeinot rasva- ja proteiinilisäyksineen eivät riitä painonlaskun hillitsemiseksi, ravitsemusterapeutti suosittelee apteekista saatavia täydennysravintojuomia.
Yksi parin desilitran pullo vastaa pientä ateriaa.
– Jos ihmisellä on huono ruokahalu, useimmiten nestemäinen on helpompi nauttia kuin pureskeltava ruoka. Purkki täydennysravintoa maksaa kolmisen euroa, mutta kyllähän se ruoka-annoskin sen verran maksaa.
Lautasmallia on päivitetty
Ikäihmisten ravintosuositusta on päivitetty muutama vuosi sitten siten, että ruokalautasen tulisi sisältää kolmannes vihanneksia, kolmasosa proteiininlähdettä kuten lihaa, kanaa tai kalaa, ja kolmannes energialisäkettä, esimerkiksi perunaa.
– Tarkistaisin lautasmallin yhtenä kotikonstina vajaaravitsemuksen selättämiseksi, Varjonen neuvoo.
Jos kotikonstit eivät riitä, hyvinvointialueen ravitsemusterapiaan tai -ohjaukseen pääsee matalalla kynnyksellä.
– Minun vastaanotolleni pääsee kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten lähettämänä, ja myös sosiaalipuolelta ja ikääntyneiden asiakasohjauksesta voi saada lähetteen.
Ikääntyneen ollessa hoidon piirissä asumispalveluyksikössä tai kotihoidossa, aliravitsemusepäilyistä kannattaa ottaa reippaasti yhteyttä palveluntarjoajaan.
– Vajaaravitsemukseen pitäisi tarttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä tilanteen korjaaminen on niin paljon vaikeampaa. Ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää, asiantuntija paaluttaa.
Anu Varjosen mukaan proteiinia voi nauttia myös kahvihetkissä. Kuvat: Arttu Kuoppala
Ei ole lainkaan samantekevää, miten ruoasta puhuu muille ihmisille. Toisten annoskokojen kummastelu tai lautaselle kootun ruoan laadun arvostelu saattaa putkahtaa suusta huomaamatta, tavallisen lounasjutustelun lomassa.
Aiotko syödä koko lautasellisen ja eikös tuo sisällä hirveästi rasvaa ovat kysymyksiä, jotka kannattaa jättää esittämättä. Pahimmillaan kommentointi voi laukaista esimerkiksi nuorella liiallista oman syömisen ja painon tarkkailua.
Ruokapuheeseen kannattaa todella kiinnittää huomiota, tähdentää hyvinvointialueella ravitsemustyötä edistävä laillistettu ravitsemusterapeutti Anna Päätalo.
Päätalo käyttää termiä myönteinen ravitsemuspuhe.
– Se on lempeää ja joustavaa puhetta, jossa ei arvostella tai arvoteta ruokaa tai syömistä, vaan huomataan positiivisia asioita, joita ihmisellä on esimerkiksi ruokailussa, syömisessä ja ruokaostoksissa. Sen pohjalta voidaan lähteä miettimään myös sitä, mitä voisi ehkä kehittää tai vahvistaa.
Mallivaikutus on suuri
Myönteistä ravitsemuspuhetta ja -asennetta kannattaa ruokkia lapsella jo varhain, mutta sitä voi opetella missä tahansa elämänvaiheessa.
Negatiivinen ravitsemuspuhe sisältää toisen ruoan arvostelun lisäksi syömisen tuputtamista, pakottamista ja leimaamista.
– Voi ihan tietoisesti harjoitella sellaisten asioiden sanomatta jättämistä ja hyviin asioihin keskittymistä.
Anna Päätalo korostaa, että esimerkiksi neuvolassa ei tarvitse puhua lapsen painosta ainakaan lapsen kuullen. Tärkeää on tukea perhettä lapsen terveeseen kasvuun liittyvissä asioissa, kuten perheen arjen valinnoissa ja voimavaroissa. Kannattaa muistaa, että aikuisen asenteilla ja mallivaikutuksella on suuri merkitys siihen, miten lapsi suhtautuu ruokaan.
– Varhaiskasvatuksessa tehdään lasten kanssa paljon tosi hyvää työtä. Ruokakasvatusta ei tapahdu pelkästään ruokailun lomassa, vaan ruoan kanssa tehdään kiinnostavia asioita, kuten tutkitaan sen alkuperää tai ruoka-aineita aistien avulla. Se on kiva tapa toimia ja samalla terveyttä ja hyvinvointia tukevien ruokailutottumusten opettelua.
Siitä Päätalo on huolissaan, että Päijät-Hämeessä peräti 34 prosenttia oppilaista jättää päivittäisen kouluaterian syömättä. Etenkin kasvisruokapäivinä oppilaat saattavat jättää kouluruokailun väliin.
– Jatkossa onkin tärkeää löytää keinoja lisätä oppilaiden halua syödä terveyttä edistävästi ja kestävästi. Esimerkiksi monille vieraiden kasviproteiinien kokeilu kotitaloustunnilla voisi tutustuttaa oppilaita uusiin makuihin ja innostaa valmistamaan samoja ruokia kotonakin.
Positiivinen perusvire edistää muutosta
Missä kaikessa myönteistä ravitsemuspuhetta sitten tarvitaan?
– Kaikissa kohtaamisissa, Anna Päätalo naurahtaa.
– Se on yksi tapa edistää ihmisen ravitsemusterveyttä. Kaikki voivat tehdä sitä eri toimintaympäristöissä; ammattilaiset, vanhemmat ja muutkin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta sillä voi olla hyviä seurauksia. Sen sijaan moraalisesti latautunut ajattelu siitä, että on olemassa vain terveellisiä ja epäterveellisiä ruokia, ei välttämättä johda toivottuun muutokseen.
Päätalon mukaan ihmisen on helpompi tehdä muutoksia elintavoissaan, kun lähtökohta on perusvireeltään positiivinen.
– On hyvä lähteä liikkeelle sellaisista asioista, jotka ovat ihmiselle itselleen tärkeitä ja joihin hän on tyytyväinen. Sen jälkeen on helpompi lähteä pohtimaan, mitä voisi vaihtaa ja mitä voisi olla enemmän tai vähemmän.
Päätalo pitää tärkeänä ihmisten myönteisen ruoka-, keho- ja luontosuhteen vahvistamista, koska ne kaikki linkittyvät toisiinsa.
– Ammattilainen voi esimerkiksi käydä asiakasryhmänsä kanssa keskustelua omaan jaksamiseen liittyvistä ruokavalinnoista tai mukavista ruokamuistoista. Kokemusten jakaminen virittää ihmisiä yleensä pohtimaan myös omia ruokavalintojaan. Tällaista matalan kynnyksen ravitsemuskeskustelua voi toteuttaa jopa luonnossa, vaikkapa nuotion äärellä.
