Päihdetyöntekijä Mervin työhuoneessa on esillä fläppitaulu, jota hän hyödyntää asiakkaiden kanssa. Esillä olevalla sivulla on listattuna asioita, joihin ei voi vaikuttaa, sekä asioita, jotka ovat hallittavissamme. Menneisyys ja muiden ihmisten teot kuuluvat niihin, joita emme voi muuttaa.

Kaksi vuotta sitten Mervin veli menehtyi äkillisesti. Mervillä on paljon sisaruksia, mutta juuri kyseisen veljen kanssa hän kuvaa olleensa perheessä kuin ”paita ja peppu”. Läheisistä väleistä kertoi sekin, että veli muutti Mervin perässä pääkaupunkiseudulta Lahteen asumaan useammaksi vuodeksi.

Koko perhettä koskeva traumaattinen kriisi

Luovana ja taiteellisena ihmisenä tunnetun veljen elämään mahtui useita läheisten menetyksiä ja oma vakava sairastuminen, jonka vuoksi veli joutui keskeyttämään opinnot ja luopumaan haaveesta valmistua korusepäksi.

– Olin elänyt mukana hänen elämänsä vaikeuksissa ja suurissa menetyksissä. Olin tukipilari, Mervi kuvaa.

Veljellä oli aikakausia, jolloin päihteet toivat helpotusta. Välissä oli myös useiden vuosien parempi kausi. Kun veli alkoi yllättäen etääntyä ja tuli merkkejä päihteiden käytön alkamisesta uudelleen, Mervi aavisteli pahaa. Yhtenä sunnuntaina isä soitti huolestuneena siitä, ettei veljeen saada yhteyttä. Vielä samana iltana tuli suruviesti.

– Olin pelännyt veljeni menettämistä, ja silti sen laukaisemia tunteita ei mitenkään voinut ennakoida. Veljeni kuolema oli suuri menetys koko perheelle, Mervi kertoo.

Rakkaan ihmisen äkillisen kuoleman kohdatessa läheiset tarvitsevat erityistä tukea. Traumaattisesta kokemuksesta toipuminen voi kestää vuosia. Mervin veljen peruskuoleman syynä oli pitkäaikainen päihteiden väärinkäyttö ja välitön kuolemansyy oli pesäkekeuhkokuume. Mervi pohtii, ettei veli hakeutunut terveydenhuoltoon, koska hän ei tunnistanut terveydentilansa muutoksia päihteidenkäytön seurauksena.

Tiimin ja esihenkilön tuki nopeutti työhön palaamista

Mervi muistaa hyvin, kuinka hän soitti esihenkilölleen suruviestiä seuranneena aamuna ja kertoi tilanteesta.

– Se puhelu kesti melkein tunnin ja koin, että esihenkilölläni oli aikaa minulle. Hän suhtautui lohdullisesti ja myötätuntoisesti. Sain voimaa siitä puhelusta.

Mervin esihenkilö kannusti antamaan aikaa itselle ennen työhön palaamista. Merville työ toi kriisissä hallinnan tunnetta ja hän halusi palata töihin muutaman päivän jälkeen. Tilanteessa löytyi joustoa etäyhteydellä työskentelemisestä. Lisäksi Mervin asiakkuuksia rajattiin siten, ettei hän alkuun työskennellyt läheis- ja huumeriippuvaisten asiakkaiden kanssa.

– Se olisi tullut liian lähelle, rajaamalla asiakkaita sain työrauhan. Lisäksi hyödynsin tarpeen vaatiessa liukuvaa työaikaa. Esihenkilö muistutti, etten tuppaisi päiviä täyteen vaan kuuntelen jaksamistani, Mervi kiittelee.

Merviä kannustettiin hyödyntämään työterveyden tuki, ja hän kävikin työterveyspsykologilla muutamia kertoja. Käynneistä oli hyötyä, mutta tärkeimmän tuen Merville antoivat oma perhe, tiimi ja esihenkilö.

– Olen onnellisessa asemassa, että perheeni lisäksi minulla on ollut tämä tiimi ja esihenkilön tuki. Minulle tuli tunne siitä, että olen tärkeä. Toipuminen toisenlaisissa olosuhteissa olisi ollut hitaampaa.

Riippuvuussairauksiin liittyvä häpeä kuormittaa turhaan

Mervi kertoi avoimesti veljen kuolemasta ja päihderiippuvuudesta työyhteisölleen.

– Halusin kertoa tiimilleni siitäkin. Riippuvuus ei ole yksiselitteistä, se on tunnesairaus, jota pitää hoitaa, ja siihen liittyy turhaa stigmaa ja häpeää. Toivoisin, etteivät ihmiset tuntisi häpeää läheisen menehtymisestä päihdesairauteen, koska kuolemassa itsessään ja siihen liittyvässä surussa on niin paljon läpikäytävää.

Mervi painottaa, ettei pelkää stigmaa. Hänestä asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä kunnioittaen, ilman edesmenneen tai hänen läheistensä leimaamista.

– Päihdekuolemat koskettavat kuitenkin suhteellisen laajasti ihmisiä. Kunnioitus ja myötätunto ovat avainsanoja ihmisen kohdatessa tällaisia elämän haasteita.

Terapeuttinen työote vahvistui

Päihdetyöntekijänä Mervi pohti, pitääkö hänen vaihtaa toisenlaiseen työhön päihteiden ollessa osasyy veljen kuolemaan. Ensimmäistä kertaa elämässään hän mietti, voiko hän päihdeläheisenä jatkaa enää päihdetyössä.

– Sain hyvän vinkin, että mieti vuosi, ennen kuin teet päätöksen. Oivalsin, että tämän työn minä todella osaan, ja pystyin hiljalleen alkaa työskentelemään taas kaikenlaisten asiakkaiden kanssa. Muistin myös, kuinka veljeni kannusti minua ja kehui, että olen löytänyt oikean alan.

Mervi on veljen kuolemasta kuluneiden kahden vuoden aikana oppinut kääntämään kokemuksen hyödyksi työssään. Hän kuvaa kokemuksen antaneen lisäpaloa auttaa heitä, joita addiktiosairaus koskettaa.

– Työantaja mahdollisti myös ratkaisukeskeisen lyhytterapian opinnot, joista koen hyötyneeni niin omasta menetyksestä toipumisessa kuin terapeuttisen työotteen ja ammatillisuuden vahvistamisessa, Mervi lisää.

Hyvinvointialueella arvostetaan Mervin mielestä kiitettävästi vertaisuutta ja esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen on laajaa.

– On ilo olla osa päijäthämäläisten päihdetyön ammattilaisverkostoa.

Olemme mukana Väestöliiton perheystävällinen työpaikka -ohjelmassa. Meillä perheystävällisyys tarkoittaa erilaisten elämäntilanteiden huomioimista ja joustoa työuran eri vaiheissa. Kaikilla on perhe.