Päijät-Hämeen hyvinvointialueen vammaispalvelut ryhtyi tänä kesänä tarjoamaan omaa kommunikaatio-ohjaustaan, kun aikaisemmin sitä ostopalveluna tuottaneen kumppanin vastaava palvelu loppui. Kommunikaatio-ohjaus tarkoittaa opastusta johonkin erityiseen viestintämenetelmään, jota henkilö käyttää vamman tai neurologisen poikkeavuuden takia puheen sijaan tai sen rinnalla.

Kommunikoinnin keinoina voivat toimia esimerkiksi kuvat tai tukiviittomat, jotka ovat yksittäisiä viittomia viittomakielestä, ja niillä viitotaan puheesta lauseen avainsanat.

Hyvinvointialueen vammaispalvelujen tuoreen kommunikaatio-ohjaaja Emma Tarvaisen asiakkaat ovat pääosin 5-8-vuotiaita lapsia, joilla jonkin kehitysvamman vuoksi puheen kehitys on viivästynyt tai sitä ei tule ollenkaan. Asiakkaina on myös nuoria, joiden kommunikointivälinettä täytyy päivittää ajan tasalle esimerkiksi opiskelujen takia.

– Kuvakortit voi ujuttaa helposti mukaan leikkiin ja peleihin. Minulla on esimerkiksi usein apuna magneettinen ongintapeli. Se on lapsen silmissä huomattavasti kiinnostavampi kuin kasa kuvia. Kauppaleikissä taas käytän kassakonetta leikkirahojen ja laminoitujen ostoskuvien kera. Kuvallinen toimintataulu on vieressä tukemassa leikkiä. Siitä katsomme avainsanoja. Kysyn yleensä perheeltä lapsen mielenkiinnon kohteista. Jos perheen lapsi tykkää kovasti ötököistä, niin sitten valmistaudun kotikäynnille tulostamalla ja laminoimalla ötököiden kuvia, Emma nauraa.

– Koen, että apuvälinettä pitäisi päivittää aika useinkin, koska mielenkiinnon kohteet vaihtuvat. Se mah-dollistaa esimerkiksi keskustelemisen ajankohtaisesti omaa apuvälinettä hyödyntäen. Opetamme kuitenkin lähimmät ihmiset myös itse päivittämään apuvälinettä.

Ohjauksen avulla lapsi saa oman äänen kuuluviin

Perhe voi olla usean palvelun asiakkaana samanaikaisesti, joten päiväohjelmaan voi pakkautua sovittuja tapaamisia melkoisesti. Voimavaratkin voivat olla vähissä. Tällöin Emman rooli ammattilaisena on kannustaa ja ymmärtää.

– Saattaa olla toimintaterapiaa, fysioterapiaa ja arkeakin pitäisi pallotella päiväkodin tai koulun ja työn välillä. Sitten tulee vielä yksi palvelu, joka pitäisi saada lisättyä päivän ohjelmaan. Omien havaintojeni lisäksi pohdimme yhdessä lapsen vanhempien kanssa sitä, mitä kommunikointikeinoa lähdemme harjoitte-lemaan. Vanhempien motivaatiolla opetella uusi menetelmä on suuri merkitys. Jos esimerkiksi tukiviittomia ei jostakin syystä haluta opetella, niin sitten valitsemme kuvat. Yritän kuitenkin motivoida vanhempia lapsen ehdoilla tapahtuvaan harjoitteluun.

– Alkutapaamisissa lapsen lisäksi myös perheen aikuiset saattavat olla hämillään. Omaa lasta ymmärretään yleensä hyvin kotona, erityistarpeista huolimatta. Ensimmäinen tehtäväni voikin olla se, että perustelen perheelle, miksi ohjaukselle kannattaa antaa mahdollisuus. Lapsen on tärkeää tulla kuulluksi myös kodin ulkopuolella: koulussa, palveluissa ja harrastuksissa. Lapsi saa oman äänen kuuluviin eikä hänen tarvitse olla pelkästään toisten tulkinnan varassa.

Kommunikoinnin ongelmia on monen tasoisia, ja myös apuvälineitä on lukuisiin erilaisiin tarpeisiin. Jos kädet ovat jäykät ja kuvakorttien käsittely ei onnistu, niin kommunikointi voi kuitenkin onnistua painikkeilla, joihin pystyy äänittämään esimerkiksi päivän kuulumisia. Myös katseohjattavia apuvälineitä on olemassa.

– Yksilöllistän menetelmää sen mukaan, mikä perheelle toimii parhaiten, ja opetan sen käytön. Yleensä menetelmää lähdetään rakentamaan kuvista ja tukiviittomista. Puhetta tukevia ja korvaavia apuvälineitä on kuitenkin yllättävän paljon ja tarpeen mukaan opettelen myös itse uusien apuvälineiden käyttöä.

Luottamus syntyy askel kerrallaan

– Välillä motivointi paksun kuvakansion ääreen voi olla hankalaa, joten yleensä otan mukaan ensimmäisille käynnille vain muutamia kuvia, en kokonaista kansiota. Tabletti puolestaan tuntuu houkuttelevalta, ja jo pienet lapset osaavat käyttää kätevästi digilaitteita.

Emma on itsekin joka kerta uuden äärellä, kun hän tapaa ensi kertaa asiakasperheen. Ensimmäisillä kerroilla keskitytään tutustumiseen ja luottamuksen saamiseen.

– Lapset tutustuvat omilla ehdoillaan. Eräs lapsi tuli ottamaan olkapäistä kiinni, jolloin hänen äitinsä osasi kertoa, että lapsi haluaa kiivetä reppuselkään. Silloin pitää vain mennä mukana. Luottamuksen raken-tuminen vie aikaa, enkä säikähdä, jos perhe ei haluakaan ottaa ensimmäisellä kerralla vielä kuvia kokeiluun. Parasta palautetta on, kun pienellä ihmisellä syttyy lamppu, ja hän itse huomaa onnistuneensa.

Kommunikaatio-ohjausta haetaan vammaispalveluna, ja sen voi myöntää sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja, yleensä asiakkaan oma työntekijä.