Päihdetyöntekijä Mervin työhuoneessa on esillä fläppitaulu, jota hän hyödyntää asiakkaiden kanssa. Esillä olevalla sivulla on listattuna asioita, joihin ei voi vaikuttaa, sekä asioita, jotka ovat hallittavissamme. Menneisyys ja muiden ihmisten teot kuuluvat niihin, joita emme voi muuttaa.

Kaksi vuotta sitten Mervin veli menehtyi äkillisesti. Mervillä on paljon sisaruksia, mutta juuri kyseisen veljen kanssa hän kuvaa olleensa perheessä kuin ”paita ja peppu”. Läheisistä väleistä kertoi sekin, että veli muutti Mervin perässä pääkaupunkiseudulta Lahteen asumaan useammaksi vuodeksi.

Koko perhettä koskeva traumaattinen kriisi

Luovana ja taiteellisena ihmisenä tunnetun veljen elämään mahtui useita läheisten menetyksiä ja oma vakava sairastuminen, jonka vuoksi veli joutui keskeyttämään opinnot ja luopumaan haaveesta valmistua korusepäksi.

– Olin elänyt mukana hänen elämänsä vaikeuksissa ja suurissa menetyksissä. Olin tukipilari, Mervi kuvaa.

Veljellä oli aikakausia, jolloin päihteet toivat helpotusta. Välissä oli myös useiden vuosien parempi kausi. Kun veli alkoi yllättäen etääntyä ja tuli merkkejä päihteiden käytön alkamisesta uudelleen, Mervi aavisteli pahaa. Yhtenä sunnuntaina isä soitti huolestuneena siitä, ettei veljeen saada yhteyttä. Vielä samana iltana tuli suruviesti.

– Olin pelännyt veljeni menettämistä, ja silti sen laukaisemia tunteita ei mitenkään voinut ennakoida. Veljeni kuolema oli suuri menetys koko perheelle, Mervi kertoo.

Rakkaan ihmisen äkillisen kuoleman kohdatessa läheiset tarvitsevat erityistä tukea. Traumaattisesta kokemuksesta toipuminen voi kestää vuosia. Mervin veljen peruskuoleman syynä oli pitkäaikainen päihteiden väärinkäyttö ja välitön kuolemansyy oli pesäkekeuhkokuume. Mervi pohtii, ettei veli hakeutunut terveydenhuoltoon, koska hän ei tunnistanut terveydentilansa muutoksia päihteidenkäytön seurauksena.

Tiimin ja esihenkilön tuki nopeutti työhön palaamista

Mervi muistaa hyvin, kuinka hän soitti esihenkilölleen suruviestiä seuranneena aamuna ja kertoi tilanteesta.

– Se puhelu kesti melkein tunnin ja koin, että esihenkilölläni oli aikaa minulle. Hän suhtautui lohdullisesti ja myötätuntoisesti. Sain voimaa siitä puhelusta.

Mervin esihenkilö kannusti antamaan aikaa itselle ennen työhön palaamista. Merville työ toi kriisissä hallinnan tunnetta ja hän halusi palata töihin muutaman päivän jälkeen. Tilanteessa löytyi joustoa etäyhteydellä työskentelemisestä. Lisäksi Mervin asiakkuuksia rajattiin siten, ettei hän alkuun työskennellyt läheis- ja huumeriippuvaisten asiakkaiden kanssa.

– Se olisi tullut liian lähelle, rajaamalla asiakkaita sain työrauhan. Lisäksi hyödynsin tarpeen vaatiessa liukuvaa työaikaa. Esihenkilö muistutti, etten tuppaisi päiviä täyteen vaan kuuntelen jaksamistani, Mervi kiittelee.

Merviä kannustettiin hyödyntämään työterveyden tuki, ja hän kävikin työterveyspsykologilla muutamia kertoja. Käynneistä oli hyötyä, mutta tärkeimmän tuen Merville antoivat oma perhe, tiimi ja esihenkilö.

– Olen onnellisessa asemassa, että perheeni lisäksi minulla on ollut tämä tiimi ja esihenkilön tuki. Minulle tuli tunne siitä, että olen tärkeä. Toipuminen toisenlaisissa olosuhteissa olisi ollut hitaampaa.

Riippuvuussairauksiin liittyvä häpeä kuormittaa turhaan

Mervi kertoi avoimesti veljen kuolemasta ja päihderiippuvuudesta työyhteisölleen.

– Halusin kertoa tiimilleni siitäkin. Riippuvuus ei ole yksiselitteistä, se on tunnesairaus, jota pitää hoitaa, ja siihen liittyy turhaa stigmaa ja häpeää. Toivoisin, etteivät ihmiset tuntisi häpeää läheisen menehtymisestä päihdesairauteen, koska kuolemassa itsessään ja siihen liittyvässä surussa on niin paljon läpikäytävää.

Mervi painottaa, ettei pelkää stigmaa. Hänestä asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä kunnioittaen, ilman edesmenneen tai hänen läheistensä leimaamista.

– Päihdekuolemat koskettavat kuitenkin suhteellisen laajasti ihmisiä. Kunnioitus ja myötätunto ovat avainsanoja ihmisen kohdatessa tällaisia elämän haasteita.

Terapeuttinen työote vahvistui

Päihdetyöntekijänä Mervi pohti, pitääkö hänen vaihtaa toisenlaiseen työhön päihteiden ollessa osasyy veljen kuolemaan. Ensimmäistä kertaa elämässään hän mietti, voiko hän päihdeläheisenä jatkaa enää päihdetyössä.

– Sain hyvän vinkin, että mieti vuosi, ennen kuin teet päätöksen. Oivalsin, että tämän työn minä todella osaan, ja pystyin hiljalleen alkaa työskentelemään taas kaikenlaisten asiakkaiden kanssa. Muistin myös, kuinka veljeni kannusti minua ja kehui, että olen löytänyt oikean alan.

Mervi on veljen kuolemasta kuluneiden kahden vuoden aikana oppinut kääntämään kokemuksen hyödyksi työssään. Hän kuvaa kokemuksen antaneen lisäpaloa auttaa heitä, joita addiktiosairaus koskettaa.

– Työantaja mahdollisti myös ratkaisukeskeisen lyhytterapian opinnot, joista koen hyötyneeni niin omasta menetyksestä toipumisessa kuin terapeuttisen työotteen ja ammatillisuuden vahvistamisessa, Mervi lisää.

Hyvinvointialueella arvostetaan Mervin mielestä kiitettävästi vertaisuutta ja esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen on laajaa.

– On ilo olla osa päijäthämäläisten päihdetyön ammattilaisverkostoa.

Olemme mukana Väestöliiton perheystävällinen työpaikka -ohjelmassa. Meillä perheystävällisyys tarkoittaa erilaisten elämäntilanteiden huomioimista ja joustoa työuran eri vaiheissa. Kaikilla on perhe.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen Reilun johtamisen valmennusta esiteltiin tilaisuudessa, johon oli kutsuttu kaikki esihenkilöt paikan päälle. Yli 200 esihenkilöä saapui Lahden messujen kokoustilaan kuulemaan ajankohtaisia puheenvuoroja aiheesta sekä mitä syksyllä käynnistyvä valmennus pitää sisällään.

Reilu johtaminen on yksi hyvinvointialueen henkilöstöohjelman kehityskärjistä. Tavoitteena on olla alan paras julkinen työpaikka, ja tavoitteen tueksi tarvitaan johtamiskulttuurin uudistamista. Reilun johtamisen valmennukset ja linjaukset onkin tarkoitettu esihenkilötyön tueksi.

Pelolla johtaminen ei ole tätä päivää

Tilaisuuden avasi hyvinvointialuejohtaja Petri Virolainen inspiroivalla puheenvuorollaan. Virolainen toi esille sitä, miten työelämä ja -kulttuuri ovat murroksessa, mikä haastaa johtamista ja tulee ottaa huomioon.

– Johtamiselta vaaditaan aiempaa enemmän, mikä on hyvä asia. Jos esihenkilö ei kuule lainkaan kritiikkiä, niin sellaisia johtajia emme meille halua. Pelolla johtaminen ei ole vaihtoehto, Virolainen painotti.

Virolainen painotti puheessaan jo tuttua viestiä siitä, että päätöksiä pitää pystyä tekemään työn arjessa. Hän kannustikin esihenkilöitä luottamaan itseensä päätöksentekijöinä, koska päätöksentekoon pystyvä esihenkilö ansaitsee työyhteisönsä luottamuksen. Virolainen muistutti esihenkilöitä myös arvostamaan omaa työtään. Virheitäkään ei tarvitse pelätä liikaa, koska niitä väkisinkin kaikille sattuu ja niistä opitaan. Hän kiitteli sitä, että hyvinvointialueen työntekijät ovat antaneet työkavereista ja työyhteisössä viihtymisestä hyvää palautetta.

Siitä, ketä varten esihenkilöt ovat, Virolaisella oli selkeä viesti:

– Ensin ajatellaan johdettavaa, ollaan ensisijaisesti hänen puolellaan, ei oman esihenkilön. Jokaisella on oikeus hyvään esihenkilöön ja oikeus hyvään johtamiseen.

Varsinainen valmennus alkaa syksyllä

HR kehittämisasiantuntija Mari Huttunen esitteli tilaisuudessa Reilun johtamisen valmennuksen kokonaisuutta. Valmennus koostuu kolmesta moduulista, joista yksi käydään läpi aina syys- tai kevätkauden aikana. Ensimmäinen moduuli Esihenkilötyö ja yhdessä oppimisen teema toteutuu siis tänä syksynä ja valmennus tulee päätökseensä ensi vuoden lopussa.

Huttunen muistutti, että valmennusten pääteemat valikoituivat tarvelähtöisesti esihenkilöiden haastattelujen perusteella.

– Teimme taustatutkimusta siitä, millaista osaamisen kehittämisen tarvetta on esihenkilöille erityisesti sotealalla nyt ja tulevaisuudessa, Huttunen kertoi.

Johtajan Kolme Koota: Kysy, kuuntele, ole kiinnostunut

Tilaisuudessa hyvinvointialueen omat esihenkilöt pääsivät ääneen Reilun johtamisen paneelikeskustelussa. Panelistit keskustelivat psykologisesta turvallisuudesta, osaamisen ja ammatillinen kasvun tukemisesta sekä työntekijän oman työn kehittämisen mahdollistamisesta johtamistyössä. Keskusteluun osallistuivat panelisteina tulosaluejohtaja Veli-Pekka Hakanen, omavalvontajohtaja Armi Hyry, osastonhoitaja Heli Hartman, yksikön esimies Hanna Ohrimovitsch, toimialajohtaja Mika Forsberg sekä pelastuspäällikkö Veli-Pekka Niemikallio.

Keskustelussa kuultiin tärkeitä huomioita. Psykologisen turvallisuuden toteutumista edistää panelistien mukaan esimerkiksi se, että työyhteisöön pitää voida tulla omana itsenään. Forsberg pohti, että esihenkilöltä tarvitaan ajoittain “hyppyä arkeen”: kuullaan, kysytään ja osoitetaan aitoa kiinnostusta. Johtajan pitää muistaa pitää huolta myös omasta työhyvinvoinnistaan. Viestinnän oikea-aikaisuus ja tasapuolisuus nähtiin tärkeänä.

Oppimisen mahdollistamisesta todettiin, että oppijoina ihmiset ovat erilaisia ja kaipaavat eri tapoja oppia. Myös erilaiset vahvuudet on tärkeä tunnistaa, kun suunnitellaan koulutuksia. Kun koulutetaan vain osa yksikön työntekijöistä, on hyvä miettiä, miten he jakavat oppimaansa muille. Täytyy myös hyväksyä, että erilaisissa yksiköissä on erilaisia tapoja ja samat ohjeet eivät aina sovellu kaikkialle.

Viestinnän merkitystä painotti puheenvuorossaan myös kotiin vietävien palveluiden palvelupäällikkö Anna Perikangas-Muukka, joka puhui tarkoituksenmukaisesta tiedonkulusta ja käytti esimerkkinä omavalvontaa laajana kokonaisuutena. Tiedon määrä on 20 000-kertaistunut 20 vuodessa, joten tiedon tulisi olla tarkoituksenmukaista ja liittyä työntekijöiden ydintehtäviin. Reilu johtaja varmistaa, että viestii selkokielisesti ja osaa perustella asiat.

Tilaisuuden päätti futuristi, tietokirjailija ja sävelkellon keksijä Perttu Pölönen puheenvuorollaan aloittelijan mielestä. Perttu korosti, että kokeneenkin työntekijän on hyvä asettua aloittelijan rooliin, jolloin mieli on valppaampi ja esimerkiksi uuden työntekijän näkökulman ymmärtäminen helpottuu.