Suomen lainsäädäntö näkee lapsena alle 18-vuotiaat henkilöt. Arjessa näemme lapsuuden kaikkine vaiheineen, joille on monia nimiä vauvasta teiniin. Lapset ovat luonnollisesti usein myös sote-palvelujen asiakkaita ja potilaita. Monen pienokaisen elämä alkaa jo sote-palveluissa, kun he syntyvät sairaalan synnytysosastolla ja viettävät sairaalassa ensimmäiset elinpäivänsä. Suomessa lähes kaikki lapset käyvät neuvolassa, ja usea lapsi saa sote-palveluita myöhemmin koulussa esimerkiksi kouluterveydenhoitajan ja -kuraattorin vastaanotolla. Osa lapsista ja heidän perheistään saa tukea esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelun, perheneuvolan tai perheoikeudellisten palvelujen kautta. Pieni osa lapsista tarvitsee tuekseen myös erityispalveluita, kuten erikoissairaanhoitoa tai lastensuojelua.
Onko sillä sitten merkitystä, onko sote-palveluiden asiakas lapsi vai aikuinen?
Onpa hyvinkin. Lakikin edellyttää huomioimaan palveluissa lapsen iän ja kehitystason. Lapsilla, kuten aikuisillakin, on oikeus olla osallisina hoidossaan ja palveluissaan. Heidän toiveitaan ja mielipiteitään on kysyttävä ja kuunneltava. Lapsella on myös oikeus hoito- tai asiakassuunnitelmaan.
Lapsille on asetettu sosiaali- ja terveydenhuollossa tiettyjä erityisiä oikeuksia hoitoon ja palveluihin pääsyn suhteen. Jos sosiaalihuoltoon tulee ilmoitus tai yhteydenotto lapsesta, joka arvioidaan erityistä tukea tarvitsevaksi, on hänelle aloitettava palvelutarpeen arviointi seitsemässä arkipäivässä. Arviointi on myös saatettava valmiiksi kolmessa kuukaudessa. Sama oikeus koskee vain tiettyjä vammaisia henkilöitä ja 75 vuotta täyttäneitä. Alle 23-vuotiaiden mielenterveyspalveluille on myös säädetty omat erilliset hoitotakuuajat. Hoidon tarpeen toteamisesta tarpeen mukainen hoito on järjestettävä kolmessa kuukaudessa. Muutoin erikoissairaanhoidossa hoitotakuuaika on kuusi kuukautta.
Terveydenhuollossa lapsi saa päättää itse hoidostaan, jos on siihen kykenevä. Tämän kykenevyyden arvioi terveydenhuollon ammattilainen huomioiden lapsen iän ja kehitystason. Arvio tulee tehdä aina ti-lannekohtaisesti. Esimerkiksi vastaanotolle tuleva teini voi olla hyvinkin kypsä ja kyvykäs päättämään, mitä rokotuksia on halukas ottamaan, kun taas vaikean psyykkisen sairauden hoidosta päättämiseen hän ei välttämättä ole vielä valmis. Jos näin on, hoitoa toteutetaan yhteisymmärryksessä lapsen huoltajan kanssa. Jos kuitenkin alaikäinen on kykenevä päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus halutessaan kieltää hoitotietojensa antaminen huoltajalleen.
Sosiaalihuollossa asia on hieman toisin. Siellä lapsi voi kieltää tietojen antamisen huoltajalle vain painavasta syystä ja vain silloin, kun se ei ole lapsen edun vastaista. Terveydenhuollon puolella mitään syytä kieltämiselle ei tarvita, jos lapsi on muuten arvioitu kykeneväksi tekemään päätöksen. Näiden erojen vuoksi on tärkeää tarkkaan tietää, mikä palvelu on kyseessä, kun sosiaali- ja terveydenhuoltoa annetaan usein rinnakkain.
Aikuisuuden kynnyksellä nuori voi haluta edelleen vanhemman tukea
Huoltajan tehtävä lakkaa samana päivänä, kun lapsi täyttää 18 vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Sen jälkeen huoltajalla ei ole oikeutta lapsensa asiakas- tai potilastietoihin eikä hän voi käyttää lapsensa puolesta puhevaltaa. Toisinaan vanhemman tuki ja yhteys palveluissa voi kuitenkin olla aikuistuneellekin lapselle tärkeä. Tarvittaessa nuori voi valtakirjalla valtuuttaa esimerkiksi vanhempansa hoitamaan tiettyjä asioitaan tai oikeuttaa saamaan häntä koskevia tietoja. Nuori voi myös halutessaan ottaa vastaanotolle tai muulle tapaamiselle vanhemman mukaan tukihenkilöksi.
Lapset ovat tärkeä asiakas- ja potilasryhmä sote-palveluissa. He ovat erityisiä ja heidän elämänvaiheensa on ainutlaatuinen. Sote-palveluissa jokaisen ammattilaisen tehtävä on tukea lasta ja perhettä sitä kohti, että lapsi saa hyvä alun elämälleen ja hyvät eväät kohti aikuisuutta. Lapset ovat siitäkin erityisiä, että he eivät ole vain yksin palvelun tai hoidon kohde, vaan usein koko perhe on mukana. Yhdessä voidaan opetella esimerkiksi sairauden kotihoitoa, parempia elintapoja, toimivampaa vuorovaikutusta ja askelia itsenäiseen elämään. Lapsen hyvinvointi vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin – ja toisinpäin!
Teksti: sosiaali- ja potilasasiavastaavat Tarja, Annina, Salla ja Essi
