Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kehittivät toimintamallit väkivallattoman ikääntymisen tukemiseksi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan joka neljäs yli 60-vuotias nainen kohtaa väkivaltaa, joka tyypillisesti ilmenee parisuhteissa joko henkisesti tai fyysisesti. Ikääntyneiden kokemalla lähisuhdeväkivallalla on monta muotoa ja sitä voi olla hankala tunnistaa.

– Työssä näemme esimerkiksi taloudellista väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Niiden määrä on mielestäni viime vuosina kasvanut, gerontologisen sosiaalityön johtava sosiaalityöntekijä Hanna-Kaisa Pentikäinen Päijät-Hämeen hyvinvointialueelta kertoo.

Taloudellinen väkivalta voi olla sellaista, jossa lapsi käyttää vanhempaansa raha-asioissa hyväkseen. Kaltoinkohtelua ovat muun muassa läheisen kotihoidon vaikeuttaminen ja tarpeellisten lääkkeiden antamatta jättäminen.

Kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö voivat aiheuttaa vanhuksessa voimakasta ahdistusta ja avuttomuuden tunnetta.

Iäkkäisiin kohdistuva väkivalta tulee harvoin esiin terveydenhuollossa, koska siitä ei haluta kertoa.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen geriatrian poliklinikan ja osastojen hoitajat ovat nyt kehittäneet väkivallattoman ikääntymisen toimintamallit, joiden avulla vaikea asia on helpompi ottaa puheeksi ja joissa väkivaltatapauksiin puuttumiseen on selkeä polku.

Mallien pohjana käytännön kokemukset

Noin vuosi sitten muistihoitaja Maija Jarla-Hokkasella heräsi asiakastapaamisessa huoli lähisuhdeväkivallasta. Hän tiedusteli kollegoiltaan, onko muilla samanlaisia kokemuksia aiheen vaikeudesta ja jatkotoimien pirstaleisuudesta.

– Koska kokemuksemme olivat samanlaisia, puhuimme asiasta esihenkilöllemme. Hän vei asiaa eteenpäin ja kävi ilmi, että perusterveydenhuollon osastoilla oli havahduttu samaan tilanteeseen, Jarla-Hokkanen sanoo.

Siitä sai alkunsa projekti, jonka lopputuloksena osastoille ja poliklinikalle syntyivät toimintamallit väkivallattoman ikääntymisen tukemiseen.

Mallien pohjana on oikeus turvalliseen ikääntymiseen, jota edistetään geriatrisen osaamiskeskuksen yksiköissä mahdollistamalla keskustelua aiheesta.

– Meillä on esillä huoneentauluja, joissa kerrotaan, että lähisuhdeväkivallasta on lupa puhua. Vastaanotolla ja kotikäynnillä kysymme, tuntevatko asiakkaat turvattomuutta kotona tai ikääntymiseen tai muuhun elämäntilanteeseen liittyen. Koska asia kysytään kaikilta, sen esiin ottaminen on helppo perustella.

Hoitohenkilöstölle on laadittu erityiset ohjeet haastatteluun valmistautumisesta. Tärkeää on luoda otollinen ilmapiiri keskusteluun.

– Käytämme turvallisuutta ja turvattomuutta avaavia kysymyksiä. Keskustelu asiakkaan ja läheisen kanssa on avointa, mutta hienovaraista. Ketään ei syyllistetä.

Jos turvattomuutta ilmenee, uusi aika varataan puhelimitse tai vastaanotolle ja keskustelua syvennetään THL:n lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomakkeen avulla.

Jatkotoimille selkeät yhteystyötahot

Kun huoli ikääntyneen kokemasta lähisuhdeväkivallasta herää, henkilöstölle on laadittu tietokortti jatkotoimenpiteisiin. Se sisältää yhteystiedot tahoihin, joihin ammattilainen voi olla yhteydessä ja joihin asiakkaan voi ohjata. Ammattilainen voi kysyä apua esimerkiksi ensi- ja turvakodista tai väkivaltatyön avopalvelusta.

Asiakkaan voi ohjata Nollalinjaan tai Rikosuhripäivystykseen. Asiakkaan kanssa on myös mahdollista täyttää moniammatillinen riskinarviolomake.

Jos läheinen huolestuu ikääntyneestä, hän voi tehdä huoli-ilmoituksen ikääntyneiden asiakasohjaukseen tai gerontologiseen sosiaalityöhön.

Maija Jarla-Hokkanen kertoo, että tärkeää projektissa on ollut myös tutustua eri toimijoihin hyvinvointialueella.

– Jatkossa kynnys ottaa yhteyttä moniammatillisesti on matalampi, kun vastassa on tutut kasvot yhteisistä työpajoista. Ammattilaisena olen saanut varmuutta ja työkaluja vaikean asian puheeksi ottamiseen. Kaikilla on oikeus turvalliseen elämään ilman väkivallan uhkaa, hän muistuttaa.