Opiskeluhuollon psykologi Hannele etenee sattumalta löytyneellä urapolullaan tietoisesti ja tavoitteellisesti

Hannelesta piti tulla opettaja, mutta abivuonna psykologin ammatti alkoi kiinnostamaan. Hannele valmistui psykologiksi Joensuun yliopistosta. Kiinnostus työvoimapalveluiden ja henkilöstöhallinnon töitä kohtaan vaihtui työharjoittelun ansiosta lasten neurologiaan. Täydennys- ja erikoistumiskoulutusten myötä Hannelesta tuli lopulta neuropsykologian erikoispsykologi.

Sivistystoimesta hyvinvointialueen opiskeluhuoltoon

Hannele kiinnostui opiskeluhuollon työkentän tarjoamista laajoista mahdollisuuksista silloisen Lahden kaupungin oppilashuollon esihenkilön innoittamana vuosia sitten.

– Työuran alussa työskentelin neuropsykologisen arvioinnin ja kuntoutuksen parissa neuropsykologina niin erikoissairaanhoidossa kuin ammatinharjoittajana. Tein yksityisenä neuropsykologina ollessani yhteistyötä myös Lahden kaupungin oppilashuollon kanssa ja siirryin lopulta työsuhteessa toimivaksi koulupsykologiksi. Ideoimme silloin esihenkilöni kanssa yhdessä, että lähdetään jäsentämään vaativan erityisen tuen opiskeluhuoltotyötä.

Hyvinvointialueuudistuksen yhteydessä Hannele jäi ensin Lahden kaupungin sivistyspalveluihin opiskeluhuollon erityisasiantuntijaksi opetuksen järjestäjän oppilashuollon vastuutehtäviin. Jo syksyllä 2023 hän palasi kuitenkin hyvinvointialueelle opiskeluhuollon psykologiksi.

– Roolissani toimin nyt konsultoivana psykologina opiskeluhuollossa, konsultoin koulujen henkilöstöä parin kunnan alueella ja ohjaan asiakkaita tarvittaessa ostopalveluihin. Lisäksi olen käytettävissä myös neuropsykologiseen konsultointiin omassa yksikössä ja tarvittaessa laajemminkin. On ollut hienoa, että minun koulutukseni on pyritty hyödyntämään esimerkiksi meidän psykologitiimissämme.

Hannele kokee, että opiskeluhuollon näkökulmasta kuluneet vuodet ovat olleet paitsi ehkä raskaitakin, myös hyvin mielenkiintoisia muutosten vuoksi.

– Muutokset tarjoavat parhaimmillaan mahdollisuuden pysähtymiseen ja toimintatapojen kriittiseen tarkasteluun sekä ohjaavat meitä miettimään ja kehittämään yhteistyökuvioita ja toimintamalleja.

Työnimua vahvistava esihenkilö ja voimaannuttavat palaverit

Hannele kokee kouluttautumisen ja työssäoppimisen tukeneen uralla toisiaan: Työ tuo kimmoketta opiskeluun ja opiskelu on antanut valtavasti voimavaroja, näkemystä ja osaamista työhön. Uudet haasteet ja oppiminen luovat työnimua, minkä hyvä esihenkilö tiedostaa.

– Esihenkilöllä on tärkeä rooli esimerkiksi tavoitteiden asettamisessa ja yksittäisen työntekijän sekä koko tiimin osaamisen ja mielenkiinnon kanavoimisessa työhön, jotta työstä onnistutaan tuunaamaan näitä ydintyön raameissa mukaileva. Näin toimittaessa saadaan ura-ajattelun mukaista pitovoimaa ja sitoutettua työntekijä omaan työhönsä, Hannele pohtii. – On myös merkityksellistä, että lähiesihenkilöllä on vahvaa substanssiosaamista psykologityöstä.

Oppimista ja työn mielekkyyttä edistävät myös kollegat. Hannelelle oppiminen omassa tiimissä ja kollegoiden kesken on mahdollista silloin kun yhteiset tapaamiset ovat voimaannuttavia.

– Voimaannuttavat palaverit ovat sellaisia, joihin jokainen voi tulla omana itsenään ja tapaamisessa vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Tarvitaan mahdollisuus käydä rakentavasti vuoropuhelua silloinkin, kun asioista ei olla samaa mieltä. Uskalletaan tuoda keskusteluun erilaisia näkökulmia ja myös huumoria ja tilannekomiikkaa.

Tietoinen läsnäolo avuksi urajumeihin ja kyynistymisen varomerkkien tunnistamiseen

Hannele korostaa työelämän edellyttävän meiltä tietoisen läsnäolon taitoja. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa lyhyesti tarkkaavaisuuden suuntaamista juuri käsillä olevaan hetkeen. Tietoisen läsnäolon taidot voivat kadota, jos työn mielekkyys häviää tai kiire urauttaa ajattelua ja toimintaa. Hannele kannustaa ammattilaisia pysähtymään kuuntelemaan omia ajatuksia ja tunteita sekä tarkastelemaan arkisiakin työasioita ”uusin silmin”, kiireenkin keskellä.

– Tietoisesta läsnäolosta voi olla apua esimerkiksi siinä hetkessä, kun tuntuu, että aina on maanantaiaamu. Voi pysähtyä tarkastelemaan mikä työssä ylipäätään on merkityksellistä. Itseltä voi kysyä, millaista oma vuorovaikutus on muiden kanssa ja mikä vaikutus omalla toiminnalla on muihin ja omaan fiilikseen.

Mahdollisuudet kehittää omaa työtä ovat antaneet Hannelelle uutta virtaa perustyöhön. Lisäksi hän nostaa esille työyhteisöjen vuorovaikutuksellisen turvallisuuden, jotta tietoinen läsnäolo ja luonteva yhteistyö ovat mahdollisia.

– Esimerkiksi esihenkilöt ja työyhteisöjen omat tiimirakenteet voisivat olla avuksi tietoisen läsnäolon kulttuurin vahvistamisessa. Tietoista läsnäoloa tukevat myös mentorointi ja vertaistuen rakenteet omassa tiimissä. Tärkeää on kyky aistia kyynistymistä ja se, että meillä olisi työkaluja sen esiin nostamiseen ja asioiden korjaamiseen. Työnkierto ja oman työn freesaaminen ajoittain voisivat ratkaista monille arjen urautumisen, Hannele pohtii.

Hannele tietää omasta kokemuksestakin, että kun tekee pitkään samaa työtä, on mahdollista, että vaihtelevassakin tehtävässä voi joskus kokea niin sanotun urajumin.

– Erityisesti yksityissektorilla asiantuntijana yksin tehtävä työ on ollut minulle paikka, joka toi esiin urajumin tunteita ja sai haistelemaan uusia mahdollisuuksia. Motivaation heikkeneminen ja kyyniset ajatukset ovat varomerkkejä.

Opiskeluhuolto tarjoaa monipuolisia urapolkuja psykologille

Ura-ajattelun ideologian esiin nostaminen on Hannelen mielestä tärkeä ja kannustava näkökulma, erityisesti rekrytoinnin kannalta. Hyvinvointialueen psykologien urapolkukuvausta kaivataan, jotta saadaan psykologien tehtävät ja osaamisvaateet näkyviksi.

Opiskeluhuollon psykologin tehtävän myönteisen mielikuvan vahvistaminen on Hannelelle tärkeää.

– Tässä työssä on niin monia kiinnostavia ulottuvuuksia kehitys-, neuro- ja kognitiivisesta psykologiasta sekä työ- ja organisaatiopsykologiasta, tämä on monesta elementistä koostuva kokonaisuus. Työtä opiskeluhuollon ja opetuksen järjestäjän kesken raamittaa 2014 voimaan tullut oppilas- ja opiskelijahuoltolaki sekä syksystä 2023 alkaen käytössä olleet sitovat mitoitukset. Työ on joustavaa, joskin vaativaa, Hannele kuvaa.

Opiskeluhuollossa psykologien työtehtävissä on mukavasti pyritty huomioimaan psykologien yksilöllistä osaamista ja kiinnostuksen kohteita. Työssä kehittymistä on mahdollista tukea koulutuksilla, vertaistuella, mentoroinnilla tai työnohjauksella, joiden kautta voi saada uusia näkökulmia ja välineitä omaan työhön.

– Käytössämme on kuukausittaiset konsultaatiotapaamiset, joihin psykologit voivat osallistua. Jokainen yksikkömme uusi psykologi saa lisäksi omasta kollegastaan mentorin, joka ohjaa uuteen työnkuvaan sekä auttaa hahmottamaan ja jäsentämään esimerkiksi alueemme yhteistyöverkostoja.

Pysähtyminen ura-ankkureiden äärelle

Hannele on nyt omaan työhönsä varsin tyytyväinen. Kehittämiseen tai työnohjaukseen liittyvä koulutuskokonaisuus kiinnostaisi tulevaisuudessa.

Ura-ankkurikseen Hannele mainitsee yhteisöt, ennen kaikkea opiskeluhuollon psykologien tiimi. Vuorovaikutteinen ja luottamuksellinen suhde esihenkilöstön kanssa on tärkeää. Lisäksi ura-ankkureita ovat työn moninaisuus, merkityksellisyys, verkostot sekä se, että tässä työssä ei olla koskaan valmiita.

– Varmaan meillä kaikilla on hetkittäin ajatuksia päästä tekemään jotain ihan muunlaista työtä niinä hetkinä, kun turhauttaa. Tämä (haastattelu) oli mielenkiintoinen pysäytys itselle oman urapolun äärelle, paljon olen saanut psykologina tehdä ja kokea. Itselleni tämä antaa vahvistusta siihen, että olen uskaltanut omilla tavoitteilla ja valinnoilla vaikuttaa siihen, että saan tehdä juuri nyt ja tässä itselleni mielekästä ja monipuolista työtä.

Lisätietoja urapoluista ja uramallista Päijät-Hämeen hyvinvointialueella

Teksti