Miten koulukiusaamisesta pitäisi puhua? 

Mitä koulukiusaamisen ilmiön ja kiusaajan taustalla voi olla? Miten siitä pitäisi puhua? Miksi vanhemman voi olla vaikea suhtautua, jos oma lapsi tai nuori kiusaa toista? Tukikeskus Valopilkun hankevastaava Tina Holmberg-Kalenius ja hankekoordinaattori Nina Kaituri sekä Päijät-Hämeen hyvinvointialueen lasten ja nuorten interventiokoordinaattori ja projektipäällikkö Tiina Soikkeli-Aalto pohtivat näitä kysymyksiä.

Onko kiusaaminen liian lievä ilmaisu?

Tiina Soikkeli-Aallon mukaan lapsi tai nuori tulee hyvinvointialueen alaikäisten mielenterveys- ja perheneuvolapalveluihin usein jonkin muun mielenterveyden asian vuoksi.

– Usein jopa rikoksen tunnusmerkit täyttävä kiusaaminen voi tulla esille, kun lapsi tai nuori keskustelee ammattilaisen kanssa. Osa tapauksista sovitaan koulussa, mutta voimme myös ratkoa kiusaamista monenlaisilla ammattilaiskokoonpanoilla.

Tukikeskus Valopilkku kouluttaa eri alojen ammattilaisia kiusaamisen varalle ja järjestää matalan kynnyksen tukea ja vertaistukiryhmiä kiusatuille. Nina Kaituri sanoo puhuvansa kiusaamisesta mieluummin henkisenä väkivaltana.

– Se ei ole tervettä käyttäytymistä. Hyvinvoivalla ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta alistaa tai kiusata ketään eli käyttää väkivaltaa.

Usein aikuisten käyttäytymismallit ja asenteet periytyvät jälkipolville, ja Tina Holmberg-Kalenius herätteleekin aikuisia kiinnittämään huomiota omaan puheeseensa.

– Itse toivoisin, että puhuttaisiin enemmän siitä, että miksi joku käyttäytyy loukkaavasti toista kohtaan. Miksi meillä ihmisinä, myös aikuisena, on tarve alistaa toista ja sillä tavalla korottaa itseämme. Keskittymällä tähän ongelmaan voisimme saada pysyvämpiä ratkaisuja myös lasten väliseen kiusaaminen.

Hyvinvointialue yhteistyössä järjestöjen ja muiden tahojen kanssa etsii uusia keinoja kiusaamisen ehkäisemiseksi.

– Uutena asiana kouluissa koulutetaan ja ohjataan vertaissovittelijoita eli oppilaita, jotka auttavat, tukevat ja selvittävät kiusaamistilanteita kouluissa. Paljon erilaista yhteistyötä tarvitaan muun muassa vanhempien kanssa, Tiina Soikkeli-Aalto kertoo.

Aikuisella on vastuu puuttua

Vanhemman hälytyskellojen pitäisi Ninan mukaan alkaa soida heti, jos oma lapsi kiusaa toista.

– On hyvä selvittää, mitä lapsi purkaa kiusaamisella tai mitä hän siitä saa. Kukaan ei kiusaa ilman, että jollakin tavalla hyötyy siitä. Se voi olla ylemmyyden tai turvallisuuden tunne tai mitä tahansa.

Häpeän tunne voi saada aikuisen vähättelemään kiusaamista. Se voi nousta ajatuksesta, että on vanhempana tehnyt jotakin väärin, jos oma lapsi kiusaa.

– Osa vanhemmista kääntää syyn kiusattuun lapseen tai hänen perheeseensä: he reagoivat liian herkästi normaaliin käytökseen. Tässä törmätäänkin usein siihen ristiriitaan, että se mikä toisessa perheessä on normaalia käytöstä, voi toisessa olla epänormaalia. Toisissa perheissä on ihan okei ivailla ja naljailla ihan perheenkin kesken, Tina kertoo.

– Mitä nopeammin asiaan puututaan ja lapselle osoitetaan, että ei ole oikein kiusata, sitä helpommin käyttäytymistä voidaan korjata. Aikuisten tehtävä on puuttua ja hoitaa asiaa niin ettei kukaan lapsi jää yksin, Tiina peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta.

Tina muistuttaa, että lapset vasta harjoittelevat sosiaalisia taitoja. On siis hyvä muistaa armollisuus ja se, ettei kiusaaminen ole merkki siitä, että olisi vanhempana epäonnistunut.

– Ei ole maailmanloppu, jos oma lapsi kiusaa, vaan asia voidaan selvittää ja siitä puhua. Voidaan ottaa selvää mistä tarve kiusaamiseen tulee. Vanhemman kannattaa suhtautua rauhallisesti ja avoimesti ja olla puheyhteydessä koulun henkilökunnan ja kiusatun vanhempien kanssa, Nina rohkaisee.

Miksi lapsi tai nuori kiusaa?

Kiusaava lapsi tai nuori voi kokea kateutta esimerkiksi taloudellisesta tilanteesta tai perheessä voi olla tunnekylmyyttä tai tunteita ei osata käsitellä tai asioista keskustella. Perheessä tai kiusaavalla lapsella tai nuorella voi olla myös mielenterveyden haasteita tai päihdeongelmia. Välttämättä taustalla ei kuitenkaan ole mitään näistä. Toisinaan kyse voi olla perheen sisällä vallitsevista asenteista.

– Perheessä voidaan kokea, että me olemme vähän parempia kuin muut ihmiset. Se on vanhempien omaksuma asenne, joka sitten näkyy myös lapsen käytöksessä. Näihin asenteisiin on hankalaa vaikuttaa. Moni taas ajattelee, että lapsi, joka kiusaa on jollakin tavalla vahva ja pitää puoliaan. Ja vastaavasti kiusattu on heikko. Kuitenkin tilanteessa, jossa ryhmä ympärillä kiusaa ja alistaa, kuka tahansa on niin sanotusti heikko. On todella vaikea puolustautua yksin ryhmää vastaan, Tina muistuttaa.

Kiusaavalla lapsella voi olla myös haasteita impulssikontrollin, omien tunteiden säätelyn tai oman toiminnan ohjaamisen kanssa tai kaverisuhteissa. Kyse voi olla myös ryhmään kuulumisen paineesta.

– Kiusaaminen on ryhmäilmiö eli yleensä kiusaajalla on aina tukenaan suurempi ryhmä lapsia tai nuoria. Kiusaaja voi kokea, että kiusaamalla jotakin muuta hän säästyy itse yksinjäämiseltä tai alakynteen joutumiselta, ja se lisää turvallisuuden tunnetta, Nina tuumii.

Hävettääkö entistä kiusaajaa aikuisena?

On tavallista, että lapsena toista kiusannut työntää aikuisena siitä aiheutuvan häpeän sivuun.

– Osa havahtuu aikuisena ymmärtämään, että on ollut kiusaava tai väkivaltainen kouluaikana. Yleensä entinen kiusaaja ei tuo kiusaamishistoriaansa esille. Häpeä voi liittyä tuomitsemisen pelkoon. Sitten on niitä, jotka jatkavat aikuisena esimerkiksi työpaikalla vähän samantyylisesti. Eli he eivät edelleenkään tiedosta omaa haitallista tapaansa toimia, Nina kertoo.

– Häpeähän kuuluu ihmisen elämään ja kertoo myös kyvystä oppia. Ihminen, joka häpeää sitä, että on kiusannut, on itse asiassa aika terve ihminen. Hän näkee, ettei toiminut oikein ja pyrkii nyt toimimaan eri tavalla, Tina vastaa.

Miksi on tärkeää nostaa hienovarainenkin huono käytös näkyviin?

Joskus kiusaajat muuttavat taktiikkaansa kiusaamiseen puuttumisen jälkeen. Hienovaraisempaa ja huomaamattomampaa kiusaamista on ryhmän ulkopuolelle sulkeminen.

– Lapset voivat yrittää olla kiusaamatta, mutta sitten toisaalta kohtelevat yhtä kuin ilmaa eivätkä ota mukaan leikkeihin. Kiusattu kokee tilanteessa hyvin vahvasti ulkopuolisuutta. Nämä ovat koulujen aikuisille kaikkein haasteellisimpia tapauksia ratkaista, Nina miettii.

Jos haitallista käyttäytymistä ei pysäytetä lapsuudessa, on olemassa riski, että alistava ja väkivaltainen käytös jatkuu aikuisena. Se saattaa näkyä esimerkiksi läheisissä ihmissuhteissa, ja ongelmat voivat jatkua sukupolvelta toiselle.

– Ennaltaehkäisy on ehdottoman tärkeää. Otetaan puheeksi kaikki silmien pyörittely, selän kääntäminen ja huokailu. Opettajan tehtävä on pysäyttää toiminta vaikka kesken tunnin heti kun näkee sellaista. Tehdään näkyväksi koko yhteisön edessä, että tällainen käyttäytyminen ei ole OK. Koululla ja opettajalla on valtava vastuu tässä, Tina herättelee.

– Ryhmään kuuluminen on meidän ihmisten perustarve. On paljon tärkeämpää sen pienen ihmisen tulevaisuuden, itsetunnon ja identiteetin rakentumisen kannalta, että lapsi saa kokemuksen porukkaan kuulumisesta kuin se, osaako hän täydellisesti matikkaa tai kuvista, Tina jatkaa.

Ethän jää yksin kiusaamisen kanssa.

Kiusaamisasioissa voit ottaa yhteyttä Tukikeskus Valopilkkuun.

Apua ja tukea mielenterveyteen sekä matalan kynnyksen palveluja löydät täältä.