Hyvinvointialueuudistus nuoren silmin
Sain kuulla ensimmäistä kertaa sote-uudistuksesta (sittemmin tunnettu myös hyvinvointialueuudistuksena) sen ollessa naurunalaisena. Netissä levisi kuva valtioneuvoston luomasta kaaviosta, josta ei ottanut millään tolkkua. Nuolia, tekstiä ja kuplia siellä täällä – ja vielä eri värisiäkin. Kuvan nähtyäni naurahdin ja jätin asian omaan arvoonsa.
Seuraavan kerran törmäsin termiin sote-uudistus kunnolla vuonna 2021, kun se oli eduskunnan käsiteltävänä. Asia tuli selkeämmäksi, kun keskustelin siitä ensin vanhempieni kanssa, sitten koulussa yhteiskuntaopin tunneilla ja lopuksi vielä täällä Päijät-Sotella kesätöissä ollessani. Oli selvää, että jotain isoa ja pitkään pohdinnassa ollutta uudistusta oltiin vihdoin saamassa maaliin asti.
Kaikkien kolmen tiedonlähteeni ansiosta minulle alkoi pikkuhiljaa valjeta, mitä kaikkea uudistus koskettaa ja tarkoittaa. Tuolloin uskoin käsittäneeni uudistuksen perusseikat paremmin kuin keskiverto ikäluokkani edustaja, olinhan kuullut monen alan ammattilaisen kommentit ja mielipiteet.
Nyt, jälleen yhden kuukauden mittaisen kesätyöjakson jälkeen, olen hieman viisaampi uudistuksesta ja sen tuomista hyvinvointialueista. Ymmärrän paremmin, kuinka montaa ihmistä uudistus koskettaa ja kuinka paljon se työllistää – ei pelkästään Päijät-Hämeessä, vaan koko Suomessa. Kuitenkin tärkein asia, joka minulle selvisi, on se, miten hyvinvointialueet muodostetaan. Uutena tietona sain kuulla hyvinvointialueen olevan kokonaan uusi organisaatio, johon liittyy eri toimijoita. Kukaan ei siis liity Päijät-Soteen, kuten aikaisemmin luulin.
Arttu Kuoppala
Arttu työskenteli viime ja tänä kesänä Päijät-Soten viestinnässä. Kuva kesältä 2021.