Päijät-Hämeen hyvinvointialueella toteutetaan parhaillaan Alan paras julkinen työpaikka -henkilöstöohjelmaa, jonka toimeenpano jatkuu vuoden 2025 loppuun. Henkilöstöohjelman päätavoitteena on uudistaa toiminta- ja johtamiskulttuuria. Tavoitteen saavuttamista vauhditetaan monilla toimenpiteillä, joista yksi on hyvinvointialueen esihenkilöille suunnattu Reilun johtamisen valmennusohjelma.

Uudessa toiminta- ja johtamiskulttuurissa työntekijöille annetaan lisää mahdollisuuksia työn kehittämiseen, mikä edellyttää esihenkilön tukea. Esihenkilöille suunnatuilla valmennuksilla varmistetaan, että he saavat työkaluja vaativassa tehtävässä onnistumiseen.

Osaamisen tarpeet ja henkilöstön toiveet on huomioitu

Reilun johtamisen valmennusohjelman teemat valikoituivat tarvelähtöisesti. Teemoja ovat esimerkiksi työkykyjohtaminen, vuorovaikutusosaaminen ja yksilöiden osaamisen esille nostaminen.

– Valmennusohjelman suunnittelussa on huomioitu henkilöstöohjelman kyselyistä esille tulleita näkökulmia ja esihenkilöhetkissä nousseita tarpeita, kertoo henkilöstöpäällikkö Marika Hämäläinen.

– Olemme myös selvittäneet, millaista osaamisen kehittämisen tarvetta esihenkilöillä erityisesti sote-alalla ja pelastustoimessa on nyt ja tulevaisuudessa, valmennusohjelmaa koordinoiva HR-kehittämisasiantuntija Mari Huttunen lisää.

Johtamisvalmennukselle on tarvetta

Hyvinvointialueen esihenkilöt ovat olleet erittäin kiinnostuneita valmennusohjelmasta ja työn kehittäminen koetaan merkitykselliseksi.

– Esihenkilötyö on toisinaan yksinäistä ja on tullut esille tarvetta asioiden yhteiselle jakamiselle muiden esihenkilöiden kanssa. Verkostoituminen on otettu yhdeksi painopisteeksi valmennuksissa, Hämäläinen kuvaa.

Monet esihenkilöt saavat työntekijöiltä kiitosta, mutta kehitettävääkin on. Hyvinvointialueelta irtisanoutuneiden lähtökyselyiden vastauksissa johtamisen ongelmat oli mainittu yhdeksi irtisanoutumisen syistä.

Esihenkilötyön tueksi tarjotaan valmennusohjelman ohella muitakin tarvelähtöisiä koulutuksia. 

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella sote-keskuksen ylilääkärinä työskentelevä Niko on kouluttautunut sekä lääkäriksi että sairaanhoitajaksi. Niko kuvaa huomanneensa jo sairaanhoitajaopintojen aikana kaipaavansa enemmän vastuuta. Kokemukset yhteistyöstä lääkäreiden kanssa sekä lääkäreiltä saatu kannustava palaute vahvistivat motivaatiota hakeutua lääketieteen opintoihin.

Niko pääsi lääketieteelliseen toisella yrittämällä. Hän halusi kuitenkin suorittaa sairaanhoitajaopinnot loppuun ennen lääketieteen opintojen aloittamista. Lääketieteen opintojen ohessa Niko teki töitä sairaanhoitajana siihen saakka, kunnes pääsi lääkärin työhön.

– Koin myös sairaanhoitajan työn mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Siinä ollaan potilasta lähellä ja potilaan arkea eletään eri tavalla kuin lääkärin työssä. Lääkärinä en ehdi samanlaiseen asiakassuhteeseen. Terveydenhuollossa kaikki eivät voi tehdä kaikkea, jokaisen on keskityttävä siihen mitä omassa roolissaan osaa parhaiten, Niko kertoo.

Niko valmistui yleislääketieteen erikoislääkäriksi huhtikuussa 2023 Tampereen yliopistosta.

– Jo ennen erikoistumistani työnkuvaani on liittynyt muutakin kuin kliinistä työtä. Olen ollut mukana Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeessa asiantuntijalääkärinä. Konsultatiivisen lääkärin tehtävien kautta kiinnostuin esihenkilötyöstä ja toimin nyt ylilääkärin tehtävässä. Työn ohessa teen pikkuhiljaa myös väitöstutkimusta.

Kiinnostus yleislääketieteeseen heräsi terveyskeskuksessa

Nikon ensimmäinen työpaikka Päijät-Hämeessä oli Akuutti 24. Lääkärin työn näkökulmaa laajentaakseen Niko keräsi työkokemusta monilta lääketieteen osa-alueilta.

– Lääkäriksi valmistumisen jälkeen halusin syventää osaamistani lääketieteen eri osa-alueilta. Työskentelin muun muassa sisätaudeilla, fysiatrialla, psykiatrialla, päihdepsykiatrialla, gynekologialla, lastentaudeilla ja jatkoin samalla koko ajan päivystäjänä Akuutti 24:ssä, Niko luettelee.

Niko työskenteli myös terveyskeskuksessa, ja siellä yleislääketiede ja terveyskeskustyö alkoivat tuntumaan kaikkein omimmalta alueelta. Niko rakensi itselleen vahvaa yleislääketieteen osaamista työtä tehden ja työssä oppien. Kokemus eri aloilta vahvisti myös sitä, että Niko halusi tehdä päivätyötä.

Nuoren lääkärin tukeminen työssä ja erikoistumiskoulutuksessa

Yleislääketieteen erikoistumiskoulutus kestää noin kuusi vuotta. Hyvinvointialueella koulutusylilääkäri koordinoi ja järjestelee koulutusputken valmistuvien lääkäreiden tavoitteiden mukaan.

– Tämä on paras tapa nähdä, mikä sopii itselle, Niko kiittelee.

Työ sote-keskuksessa ei vaativuutensa vuoksi ole Nikon mielestä välttämättä paras paikka aloittaa lääkärin työura.

– On helpompaa aloittaa työ joltain erikoisalalta, jossa sairauksien kirjo on suppeampi ja työ vähemmän itsenäistä. Toisaalta sote-keskuksissa ohjausta ja koulutusta on kehitetty eniten, koska se kuuluu kaikkien erikoistuvien urapolkuun, Niko sanoo.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella yleislääketieteen erikoistumiskoulutuksen porkkanana voidaan pitää sitä, että kaikki työnantajan edut ja lomat siirtyvät koko erikoistumiskoulutuksen ajan mukana. Tämä mahdollistaa oman elämän ja työn yhteensovittamisen.

Erikoistumiskoulutuksen alussa annettu hyvä perehdytys kantaa koko koulutusjakson ajan ja täydentyy eri jaksoilla.

– Kun satsaamme perehdytykseen, nuoren lääkärin työn tulos paranee. Kehittyminen on helpompaa, kun pystyy saamaan varmistusta omiin löydöksiin, päätöksiin ja suunnitelmiin kokeneemmalta kollegalta. Niko kertoo.

Myös palautteen jakaminen kollegoiden kanssa on työssä oppimisen keino, johon Niko kannustaa kaikkia ammattilaisia.

– Jos näet, että joku tekee hyvin asiat, niin se pitää huomioida ja kiittää, sekä miettiä miten se monistetaan ja skaalataan kaikille muillekin. Ja jos on jotain parannettavaa, niin sekin pitää ottaa rakentavasti esiin. On inhimillistä tehdä virheitä, mutta niistä pitää myös oppia.

Turvallisuuden tunne on tärkeää

Niko kannustaa lisäämään tuoreen lääkärin työn haastetta asteittain, jotta turvallisuuden tunne säilyy. Onnistumiset epämukavuusalueella kasvattavat itseluottamusta.

– Turvallisuus työhön tulee siitä, että on joku kokeneempi kollega tukena. Mestari-kisälli-asetelma vahvistaa oppimista. Työn pitää olla hallittavaa, kaikkien ammattilaisten on tärkeää tunnistaa, ettei omalla epämukavuusalueella voi olla liian kauan. Sieltä on tultava välillä pois, jotta palautuminen on mahdollista.

Niko muistuttaa, että lievät ahdistuksen tunteet ovat luonnollinen osa työtä, ja ahdistus voi viedä eteenpäin.

-Minullakin on työssä aina mukana pieni ahdistuksen ripaus, kun tulee jokin yllättävä tilanne vastaan. Jokaisen tulisi löytää ne keinot, joilla yllätyksellisen tilanteen tuomat hermostolliset ärsykkeet selätetään ja käännetään voimavaraksi, kuvaa Niko.

Työn hallinta ja vastapaino

– Yritän huolehtia työkuormastani. Jos kaikki paukut menevät päivätyöhön, niin silloin en tavoittele lisätöitä. Pitää oppia tuntemaan omat rajat työmäärään liittyen. Uudelta presidentiltämme tuli tärkeä ohje; kahdeksan tuntia töitä, kahdeksan tuntia muuta, kahdeksan tuntia unta. Yritän pitää siitä itsekin kiinni. Työ tuntuu niin hyvältä, että sitä voisi muuten tehdä ihan liikaa ja palautuminen kärsii, kertoo Niko.

Niko muistuttaa, ettei kukaan voi kulkea kuin yhdestä ovesta kerrallaan.

– Vaativien työtehtävien vuoksi oma tutkimustyö ja järjestötyö on täytynyt jättää vähemmälle, pitää tehdä valintoja, en voi tehdä kaikkea yhtä aikaa. Pitää tuntea itsensä ja tavoitteensa ja miettiä, kuinka ne sopivat yhteen. Ei tarvitse olla lahjakas, tavoitteisiin pääsy on sinnikkyydestä kiinni.

Lisätietoja urapoluista ja uramallista Päijät-Hämeen hyvinvointialueella

Teksti

Päihdetyöntekijä Mervin työhuoneessa on esillä fläppitaulu, jota hän hyödyntää asiakkaiden kanssa. Esillä olevalla sivulla on listattuna asioita, joihin ei voi vaikuttaa, sekä asioita, jotka ovat hallittavissamme. Menneisyys ja muiden ihmisten teot kuuluvat niihin, joita emme voi muuttaa.

Kaksi vuotta sitten Mervin veli menehtyi äkillisesti. Mervillä on paljon sisaruksia, mutta juuri kyseisen veljen kanssa hän kuvaa olleensa perheessä kuin ”paita ja peppu”. Läheisistä väleistä kertoi sekin, että veli muutti Mervin perässä pääkaupunkiseudulta Lahteen asumaan useammaksi vuodeksi.

Koko perhettä koskeva traumaattinen kriisi

Luovana ja taiteellisena ihmisenä tunnetun veljen elämään mahtui useita läheisten menetyksiä ja oma vakava sairastuminen, jonka vuoksi veli joutui keskeyttämään opinnot ja luopumaan haaveesta valmistua korusepäksi.

– Olin elänyt mukana hänen elämänsä vaikeuksissa ja suurissa menetyksissä. Olin tukipilari, Mervi kuvaa.

Veljellä oli aikakausia, jolloin päihteet toivat helpotusta. Välissä oli myös useiden vuosien parempi kausi. Kun veli alkoi yllättäen etääntyä ja tuli merkkejä päihteiden käytön alkamisesta uudelleen, Mervi aavisteli pahaa. Yhtenä sunnuntaina isä soitti huolestuneena siitä, ettei veljeen saada yhteyttä. Vielä samana iltana tuli suruviesti.

– Olin pelännyt veljeni menettämistä, ja silti sen laukaisemia tunteita ei mitenkään voinut ennakoida. Veljeni kuolema oli suuri menetys koko perheelle, Mervi kertoo.

Rakkaan ihmisen äkillisen kuoleman kohdatessa läheiset tarvitsevat erityistä tukea. Traumaattisesta kokemuksesta toipuminen voi kestää vuosia. Mervin veljen peruskuoleman syynä oli pitkäaikainen päihteiden väärinkäyttö ja välitön kuolemansyy oli pesäkekeuhkokuume. Mervi pohtii, ettei veli hakeutunut terveydenhuoltoon, koska hän ei tunnistanut terveydentilansa muutoksia päihteidenkäytön seurauksena.

Tiimin ja esihenkilön tuki nopeutti työhön palaamista

Mervi muistaa hyvin, kuinka hän soitti esihenkilölleen suruviestiä seuranneena aamuna ja kertoi tilanteesta.

– Se puhelu kesti melkein tunnin ja koin, että esihenkilölläni oli aikaa minulle. Hän suhtautui lohdullisesti ja myötätuntoisesti. Sain voimaa siitä puhelusta.

Mervin esihenkilö kannusti antamaan aikaa itselle ennen työhön palaamista. Merville työ toi kriisissä hallinnan tunnetta ja hän halusi palata töihin muutaman päivän jälkeen. Tilanteessa löytyi joustoa etäyhteydellä työskentelemisestä. Lisäksi Mervin asiakkuuksia rajattiin siten, ettei hän alkuun työskennellyt läheis- ja huumeriippuvaisten asiakkaiden kanssa.

– Se olisi tullut liian lähelle, rajaamalla asiakkaita sain työrauhan. Lisäksi hyödynsin tarpeen vaatiessa liukuvaa työaikaa. Esihenkilö muistutti, etten tuppaisi päiviä täyteen vaan kuuntelen jaksamistani, Mervi kiittelee.

Merviä kannustettiin hyödyntämään työterveyden tuki, ja hän kävikin työterveyspsykologilla muutamia kertoja. Käynneistä oli hyötyä, mutta tärkeimmän tuen Merville antoivat oma perhe, tiimi ja esihenkilö.

– Olen onnellisessa asemassa, että perheeni lisäksi minulla on ollut tämä tiimi ja esihenkilön tuki. Minulle tuli tunne siitä, että olen tärkeä. Toipuminen toisenlaisissa olosuhteissa olisi ollut hitaampaa.

Riippuvuussairauksiin liittyvä häpeä kuormittaa turhaan

Mervi kertoi avoimesti veljen kuolemasta ja päihderiippuvuudesta työyhteisölleen.

– Halusin kertoa tiimilleni siitäkin. Riippuvuus ei ole yksiselitteistä, se on tunnesairaus, jota pitää hoitaa, ja siihen liittyy turhaa stigmaa ja häpeää. Toivoisin, etteivät ihmiset tuntisi häpeää läheisen menehtymisestä päihdesairauteen, koska kuolemassa itsessään ja siihen liittyvässä surussa on niin paljon läpikäytävää.

Mervi painottaa, ettei pelkää stigmaa. Hänestä asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä kunnioittaen, ilman edesmenneen tai hänen läheistensä leimaamista.

– Päihdekuolemat koskettavat kuitenkin suhteellisen laajasti ihmisiä. Kunnioitus ja myötätunto ovat avainsanoja ihmisen kohdatessa tällaisia elämän haasteita.

Terapeuttinen työote vahvistui

Päihdetyöntekijänä Mervi pohti, pitääkö hänen vaihtaa toisenlaiseen työhön päihteiden ollessa osasyy veljen kuolemaan. Ensimmäistä kertaa elämässään hän mietti, voiko hän päihdeläheisenä jatkaa enää päihdetyössä.

– Sain hyvän vinkin, että mieti vuosi, ennen kuin teet päätöksen. Oivalsin, että tämän työn minä todella osaan, ja pystyin hiljalleen alkaa työskentelemään taas kaikenlaisten asiakkaiden kanssa. Muistin myös, kuinka veljeni kannusti minua ja kehui, että olen löytänyt oikean alan.

Mervi on veljen kuolemasta kuluneiden kahden vuoden aikana oppinut kääntämään kokemuksen hyödyksi työssään. Hän kuvaa kokemuksen antaneen lisäpaloa auttaa heitä, joita addiktiosairaus koskettaa.

– Työantaja mahdollisti myös ratkaisukeskeisen lyhytterapian opinnot, joista koen hyötyneeni niin omasta menetyksestä toipumisessa kuin terapeuttisen työotteen ja ammatillisuuden vahvistamisessa, Mervi lisää.

Hyvinvointialueella arvostetaan Mervin mielestä kiitettävästi vertaisuutta ja esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen on laajaa.

– On ilo olla osa päijäthämäläisten päihdetyön ammattilaisverkostoa.

Olemme mukana Väestöliiton perheystävällinen työpaikka -ohjelmassa. Meillä perheystävällisyys tarkoittaa erilaisten elämäntilanteiden huomioimista ja joustoa työuran eri vaiheissa. Kaikilla on perhe.

Lasten ja nuorten lisääntyneisiin mielenterveyden haasteisiin haetaan ratkaisuja eri toimijat ja yhteisöt yhdistävästä joustavasti tehostuvan tuen mallista. Päijät-Hämeen hyvinvointialueen opiskeluhuoltopalveluissa selvitetään parhaillaan, miten uusi malli soveltuu mielenterveyden tuen toteuttamisen lähtökohdaksi. Pyrkimyksenä on vahvistaa ennaltaehkäisyä ja varhaisen tuen tarpeen tunnistamista tutkittuun tietoon perustuen.

Mielenterveyden joustavasti tehostuvan tuen mallin avulla kuraattori- ja psykologipalveluita sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluita tarkastellaan ja kehitetään kokonaisuutena. Mallin mukaisesti yhteisölähtöiseen palveluiden kehittämiseen osallistuvat myös oppilaat, heidän huoltajansa sekä muut yhteistyötahot. Malli tarjoaa toimijoille yhteiset tavoitteet ammattiryhmien erilaiset roolit huomioiden. Lähtökohta on, että palvelut toteutetaan kuntien opetustoimien sekä hyvinvointialueen sote-palveluiden yhteistyönä.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella ollaan edelläkävijöitä mielenterveyden joustavasti tehostuvan tuen malliin perehtymisessä. Mallia on hyödynnetty opiskeluhuollon yhteiskehittämisessä jo hyvinvointialueelle siirtymisen valmistelusta lähtien. Mallista kiinnostui kolme vuotta sitten johtava kuraattori Eija Tommo, joka perehtyi siihen erikoistumisopintojensa yhteydessä.

– Mielenterveyden joustavasti tehostuvan tuen malli tarjoaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan mielenterveyteen ja huomioi yhteisöllisyyden sekä yhteisöjen mahdollistaman sosiaalisen tuen merkityksen palveluiden kehittämisessä. Parasta mallissa on, ettei se varsinaisesti luo uutta, vaan kehittää jo olemassa olevaa, Tommo kertoo.

Hyvinvointialueella tehdään uuden mallin käyttöönottoon liittyen yhteistyötä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan kanssa. Itla asiantuntijaorganisaationa kerää kansainvälistä tutkimustietoa mallin eri tasoilla toteutettavista mielenterveyden tuen menetelmistä ja interventioista. Hyvinvointialueen toimijat hyödyntävät tutkimustietoa palveluiden kehittämisessä.

– Mallissa keskeistä on riittävä tiedon kerääminen tuen tarpeesta sekä se, että tarpeeseen vastaava tuki kouluissa perustuu tutkimusnäyttöön. On hyvä muistaa myös pedagogisen henkilöstön rooli tuen antajana. He voivat tehdä paljon asioita, jotka vaikuttavat oppimisympäristöön, ilmapiiriin, vuorovaikutukseen, kohtaamiseen ja näin tukea oppilaiden mielenterveyttä, kuvaa Itlan kehittämispäällikkö Piia Karjalainen.

Milloin viimeksi annoit palautetta töissä?

Palautetta voi antaa työyhteisössä kuka vaan ja kenelle vaan. Helposti ajatellaan, että palautteen antaminen kuuluu esihenkilölle ja riittää, kun palautetta annetaan kehityskeskustelussa. Merkityksellinen palaute ei kuitenkaan katso titteliä tai vaadi erikseen varattua hetkeä.

Kiittävä palaute on saajalleen viesti siitä, että hän tekee työssä oikeita asioita. Kiittävän palautteen saaja kokee todennäköisemmin ammattiylpeyttä, merkityksellisyyttä ja innostusta työssään. Palaute vaikuttaa hyvinvointiin ja lisää työnimua. Kollegan tai esihenkilön kannustavat sanat voivat kannatella pitkäänkin.

Keväällä kysyimme hyvinvointialueen työntekijöiltä, millaisia kokemuksia heillä on palautteen saamisesta työyhteisössään. Tulosten perusteella palautetta voitaisiin antaa paljon enemmän, ja samansuuntaisia tuloksia saataisiin luultavasti monista muistakin organisaatioista.

Kuinka lähteä kehittämään palautekulttuuria?

Jos työyhteisössä ei olla harjaannuttu palautteen antamiseen, kannattaa harjoitella positiivisella palautteella. Palautteen tulee kohdistua asioihin ja tekemiseen.

Palautteen antaminen ei vaadi erillisiä järjestelyjä tai keskusteluajan varaamista. Palaute voi olla nopeakin kommentti työtilanteessa, kuten “teitpä näppärästi tuon”. Palautetta voi antaa työpäivän päättyessä “Kiitos päivästä, taitavaa työskentelyä”. Näin työyhteisössä rakennetaan palautekulttuuria. Jokaisen panosta tar-vitaan. Palautevuorovaikutus sekä edellyttää että edistää psykologista turvallisuutta työyhteisössä.

Eri ihmiset ymmärtävät palautteen eri tavoin. Erilaisista näkemyksistä kannattaa keskustella ja pohtia, miten palaute tukee työyhteisön toimintaa. Voi olla hyödyllistä myös käydä läpi tiimin kesken, miten kukin toivoisi saavansa palautetta. Joissain työyhteisöissä on sovittu yhdessä palautteen antamiselle kanavat ja ajankohdat, jotta se ei kiireessä unohdu.

Korjaava palaute ravitsee kehittymistä

Palautteen tarkoitus on kiittämisen ja arvostuksen osoittamisen ohella vahvistaa palautteen saajan ym-märrystä siitä, että hän tekee työssään oikeita asioita. Joskus tarvitaan myös korjaavaa palautetta.

Korjaavan palautteen antaminen on luonnollisesti haastavampaa ja sen antamista saatetaan vältellä. Kor-jaavan palautteen sivuuttaminen voi kuitenkin johtaa ongelmiin. Jos korjaavaa palautetta ei anneta, ei työntekijä välttämättä tiedä, miten vastata hänelle asetettuihin odotuksiin. Hän ei saa mahdollisuutta näyt-tää osaamistaan ja osoittaa kehittymispotentiaaliaan. Pahimmassa tapauksessa koko työyhteisö kärsii.

Korjaavaa palautetta annettaessa tulee selkeästi kertoa, mitä työntekijältä odotetaan. Palautetta annetta-essa keskeistä on säilyttää hyvä keskusteluyhteys, jolloin palautteen saaja voi kommentoida ja kysyä li-sää. Palautetta annettaessa tulee keskittyä, kuunnella ja olla kiinnostunut palautteen saajasta ja hänen kehittymisestään.

Anna palautetta jo tänään

Palautteen antaminen vaatii läsnäoloa ja rohkeutta. Ensin mainittua, jotta huomaa, kun on paikka laukoa, ja jälkimmäistä, jotta saa avattua suunsa. Kokeile jo tänään ja katso, mitä tapahtuu!

”Elämme pihtaamisen kulttuurissa, jossa hyvää jaetaan säästöliekillä. Sen tilalle tarvittaisiin anteliaisuuden kulttuuri, ja kaikkein helpointa anteliaisuutta on palaute. Se on käyttämätön voimavara monella työpaikalla.” -tutkimusprofessori Jari Hakanen, Työterveyslaitos.

Lue lisää palautevuorovaikutuksesta:

Sarkkinen, M. 2017. Palaute on työelämän pienin suuri asia | Työterveyslaitos (ttl.fi) Työpiste-verkkolehti, Työterveyslaitos.

Ahonen, K. 2023. Palaute on tärkeä osa tiimin vuorovaikutusta – mutta miten se toimii? – Prologos Problogi, Prologos ry.

Kähkönen, E. 2023. Supportiivinen viestintä työyhteisössä – mitä ja miksi? – Ahjo Communications (ahjo-comms.fi)

Kirjoittaja: Pia Haarnio, viestintäasiantuntija

Hihitellen sain itseni kiinni ajatuksesta, että aktiivinen päivittäinen juoksu oikeuttaisi minut syömään epäterveellisesti, sillä ”terve ruoka ei riitä tasoittamaan kalorivajetta”.

Ajatukseni ovat myös sitä mieltä, että ”olen geneettisesti huono nukkuja”, vaikkakin todistin väitteeni itselleni vääräksi tekemällä totaali- kofeiinilakon ja nukkumalla paremmin kuin koko elinikäni aikana. Ajatusteni mukaan myöskään älylaitteiden sininen valo tai some eivät vaikuta vireyteeni tai tapaani hahmottaa maailmaa, vaan olen ”tilanteen päällä”. Väsymyksen painaessa kuulen pään sisäisen vienon kehotuksen tehdä vielä enemmän. ”Hoidan ensin tämän projektin”. Niinpä juu. Tämän olen kuullut sekä itseni, että asiakkaideni suusta.

Tietoa stressin, kiireen ja elintapojen merkityksestä terveydellemme on enemmän kuin koskaan. Stressi on tutkitusti riski hyvinvoinnillemme ja sen tiedetään altistavan erilaisille elintapasairauksille, kuten sydän- ja verisuonitaudeille. Tiedosta huolimatta, päivä toisensa jälkeen valvomme liian myöhään, syömme epäterveellisesti, emmekä lepää tarpeeksi.

Mieli vastustaa muutosta, vaikka tietää, että tuttu toimintatapa on sama, kuin ajaisi päin kalliota.

Ihmisellä on päivän aikana tuhansia ajatuksia. Ajatuksemme vaikuttavat siihen, mihin tartumme, mitä vältämme, miten asiat koemme. Näin muodostuvat myös omat elämän valuvikamme, ja selitykset sille, miksi elämää tulisi edelleen jatkaa kuten ennen, vaikka terveys reistailee. Mieli vastustaa muutosta, vaikkakin tietää, että tuttu toimintatapa on sama, kuin ajaisi päin kalliota.

En ole yli 20-vuotisen soteurani aikana tavannut kuin kaksi ihmistä, kenellä omat elämäntavat ovat olleet viimeisen päälle mintissä. Ihmiselle on tyypillistä mennä mielihyvän mukaan. Toisaalta tyypillistä ja kulttuurisestikin suotavaa on myös ”mennä läpi harmaan kiven”, kohti tavoitetta ja pysähtymättä aidosti kuuntelemaan, miltä tuntuu.

Kun kilometrejä matkalla kertyy, huomaa, että valuviat alkavat painaa. Silloin herää halu pysähtyä ja tarkastella mitä peilistä löytyy. Olenko oikeasti tilanteen päällä, vai selittelenkö itselleni? Voiko pienillä muutoksilla olla merkitystä terveydelleni? Miksi selittelen ja oikeutan itselleni jotakin asioita?

Oman käyttäytymisen ja terveystottumusten vaikutuksia on vaikea havainnoida, sillä muutos ei näy hetkessä, päivissä tai kuukausissa. Terveyspsykologina tuen ihmisten käyttäytymisen muutosta kohti parempaa terveyttä. Ei ole tavatonta, että vastaanotollani havahdutaan siihen, että oikeastaan viimeiset 30 vuotta on painettu kaasu pohjassa, ja nyt olosuhteiden pakosta on opeteltava uudenlaisia tapoja elää.

Kun valuviat nousevat esiin ja tilanteen muuttamiseksi on tehtävä isompia korjauksia, lähdetään ottamaan ensiaskeleita muutokseen. Useimmiten muutoksen tekemiseen kaivataan armollisuutta, malttia ja toisen ihmisen kannustusta.

En tiedä kauniimpaa tai palkitsevampaa näkyä kuin onnistuneita muutoksia tehneen ihmisen hehku. Ponnistelu toi parempaa, kuin mitä tiesi ennen olevan. Tuntee olevansa laivansa kapteeni, ei matkustaja.

Toivon, että voidaksesi paremmin, kokeilisit näitä asioita:

Viihdytä itseäsi ajatuksillasi

Varaa hetki aikaa sille, että tarkkailet, tai jopa kirjoitat ajatuksiasi. Miten ne sinua kannustavat vastustamaan muutosta, moittivat tai toisaalta tuovat ymmärrystä ja apua. Voit yllättyä, oivaltaa jotakin tai vähintään saada hyvät naurut.

Hommaa pirulle väittelykumppani

Mikäli sisäinen äänesi on moittiva ja piiskaava, ota mukaan ”enkeli” olkapäällesi. Dialogi siitä, että asiat voi nähdä myös toisin, luo muutokselle edellytyksiä.

Tee pieni tietoinen muutos arkeen

Älä lähde tavoittelemaan maratonia, uutta ammattia ja kolmea eri harrastusta kilpatasolla samanaikaisesti. Muutos kantaa, kun sen ensimmäinen askel on pieni, tietoinen, ajatuksella valittu sekä toistoja arjessa kertyy päivittäin. Riittävänä voi olla terveellinen iltapala, se että päivittäin pysähtyy viideksi minuutiksi kuuntelemaan mitä itselle kuuluu tai että päivän päätteeksi muistelee niitä asioita, jotka olivat mukavia tai kiitollisuutta herättäviä.

Inspiroidu muista ja inspiroi muita

Sen tien mitä käyt läpi nyt, muut ovat voineet jo kulkea. Mene seuraan, joka saa sinut ajattelemaan eri tavoin. Seuraan, joka saa nauramaan ja ilon tuikkimaan silmiin, oppimaan uutta ja näkemään elämään uusin silmin. Tarjoa samoja elämyksiä muille.

Roomaakaan ei saatu valmiiksi päivässä

Valmiiksi et suurella todennäköisyydellä tule koskaan. Anna anteeksi itsellesi repsahdukset ja sivuraiteet, jonne ajatuksemme meidät toisinaan vievät. Ja yritä uudelleen.

Mikäli joku vielä tässä vaiheessa väittää olevansa ajatustensa herra, väitän että hän valehtelee itselleen. Itsekin sain äskettäin teiniltä palautteen pienen virneen kera: ”Oot ollut ehkä 16 tuntia lomalla, ja nyt sit jo läppäri sylissä”. Näin se terveyspsykologikin joskus ajautuu kapteenin hommista matkustajaksi.

Muutoksen tueksi:

Anniina Virtanen. Psykologinen palautuminen.2022. Tuuma-kustannus.

Anu Tevanlinna. Muutos mielessä, kohti omannäköistä elämää. 2022. Ateena kustannus oy.

Arto Pietikäinen Joustava mieli – Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta.2023. Kustannus oy Duodecim.

Karita Palomäki, Juha Siira. Kehon viisaat viestit. Kuuntele, tiedosta ja voi paremmin.2022. Kirjapaja.

Pekka Tölli. Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa. 2024.Tammi.

www.mielenterveystalo.fi

Kesäkuussa Päijät-Hämeen hyvinvointialueen isotooppilääketieteen yksikössä alettiin valmistella uuden gallium68-generaattorin käyttöönottoa. Jatkossa keskussairaalassa leimataan PET-kuvantamisessa käytettäviä gallium68-pohjaisia radiolääkkeitä itse. Lääkkeitä käytetään eturauhassyövän ja neuroendokriinisten tuumoreiden kuvantamaiseen.

– Olemme Suomessa ensimmäinen keskussairaalatasoinen yksikkö, jossa menetelmä otetaan käyttöön, kertoo apulaisosastonhoitaja Kaisa Esselström isotooppilääketieteen yksiköstä.

Tähän asti Päijät-Hämeessä on ostettu PET-kuvantamisessa käytettävät radiolääkkeet kaupalliselta yritykseltä. Pitkällä aikavälillä generaattori tuokin säästöä radiolääkekuluissa. Neuroendokriinisten tuumoreiden kuvantamisen osalta potilaat ovat joutuneet käymään kuvauksissa muualla. Jatkossa potilaat pääsevät kuvauksiin myös Lahdessa.

Uuden oppiminen innostaa

Generaattorin käyttökoulutus toimittajan osalta oli juhannusviikolla ja joitakin generaattorin toimintaan liittyviä asioita työstetään yksikössä vielä toimittajan kanssa. Yksikön toimintaa kehitetään koko ajan esimerkiksi työohjeita laatimalla. Puhdastilassa joudutaan tekemään muutostöitä generaattoria varten. 

Osa gallium-pohjaisten radiolääkkeiden leimauksista on tarkoitus aloittaa jo kesän aikana, loput syksyllä.

– Tiedotamme toki pyytäviä yksikköjä vielä erikseen kunhan meillä kaikki on valmista. Yksiköllemme PET-radiolääkeleimaukset ovat ihan uusi juttu, joten henkilökunnan koulutus ja toimintamallien käyttöönotto vie aikaa. Olemme kuitenkin innoissamme oppimassa uutta ja kehittämässä yksikkömme toimintaa, Kaisa Esselström iloitsee.

Mikä isotooppilääketiede ja Gallium68-generaattori? 

Koska isotooppilääketiede sanastoineen on monelle vieras, kysyimme vielä perusasioita apulaisosastonhoitaja Kaisalta.

Mitä isotooppilääketiede on?

Isotooppilääketieteen yksikössä tehdään erilaisia isotooppitutkimuksia ja annetaan isotooppihoitoja, joissa hyödynnetään radioaktiivisia lääkeaineita. Isotooppikuvausta hyödynnetään paljon esimerkiksi erilaisten syöpien tutkimisessa. Isotooppikuvauksessa potilas saa siis radioaktiivisen lääkeaineen, joka hakeutuu tutkittavaan kudokseen ja lähettää säteilyä. Gamma- tai PET-kameralla säteilyä kerätään ja sen avulla saadaan muodostettua kuva.

Mitä radiolääkkeet ovat?

Radiolääke on siis lääkeaine, johon liitetään radioaktiivinen isotooppi. On olemassa sekä diagnostisia eli kuvaustutkimuksissa käytettäviä radiolääkkeitä että terapeuttisia eli radioisotooppihoidoissa käytettäviä radiolääkkeitä.

Gamma- ja SPECT-kuvauksissa käytetään yleisimmin teknetium-pohjaisia radiolääkkeitä. Teknetiumia saadaan galliumin tavoin generaattorista ja niiden radiolääkkeiden leimaukset tehdään meillä Päijät-Hämeessä itse. Kuvata voidaan aivojen, sydämen, kilpirauhasen, ruuansulatuskanavan, keuhkojen ja munuaisten toimintaa.

Terapeuttisissa radiolääkkeissä esimerkiksi jodia käytetään kilpirauhassyövän ja kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon ja radiumia luustoon levinneen eturauhassyövän hoitoon.

Mitä Gallium68-generaattori tekee?

Gallium68-isotooppia käytetään PET-CT-kuvantamisessa. Galliumgeneraattorin myötä pystymme itse leimaamaan kahta PET-kuvantamisessa käytettävää radiolääkettä. 

Kahvipöytäkeskustelun innoittamana googlasin ja kysyin koneelta, miten kesä tulisi viettää. Hämmästyin erilaisten neuvojen ja ohjeiden määrää. Suurella asiantuntemuksella kerrottiin, mitä kannattaa tehdä ja mihin ei saa missään nimessä sortua. Muodissa on nyt kesälomavitkuttelu, älä-tee-listat, luova laiskottelu, lähiseutumatkailu – ja suositteleepa joku jopa stoalaisen rauhallisuuden kehittämistä. Välttää pitää erityisesti stressiä, minuuttiaikataulua ja majoitusemäntä-/isäntäroolia. Kaiken kaikkiaan viestinä tuntuu olevan, että älä yritä tehdä liian hienoja suunnitelmia. Nauti arkisista asioista.

Haluamme rentoutua ja välttää stressiä, mutta toisaalta haluamme kiihkeästi viettää parhaan kesän ikinä. Näiden yhdistäminen voi olla vaikeaa.

Petri Virolainen

Kesä on paradokseja pullollaan. Haluamme rentoutua ja välttää stressiä, mutta toisaalta haluamme kiihkeästi viettää parhaan kesän ikinä. Näiden yhdistäminen voi olla vaikeaa. Kesä on monelle sosiaalisen elämän vilkkainta vuodenaikaa. Tavataan ystäviä ja sukulaisia, joihin ei arjen kiireessä ehditä olla riittävästi yhteydessä. Kesälle on meistä usealla kasaantunut paljon tekemistä, johon aika ei ole työn ohella riittänyt. Varaston siivous, oven maalaus, laiturin oikaisu, pino lukemattomia kirjoja ja katsomattomia sarjoja. Lisäksi matkustelua, sadonkorjuuta, puutarhan hoitoa, jalkapallon EM-kisat, olympialaiset, kesäteatterit ja konsertit. Kalenterista loppuvat äkkiä päivät kesken. 

Kyllähän kesään vaikuttaa myös sää, monella tavalla. Toiset toivovat lämpöä ja aurinkoa, toiset sopivasti vettä hyvän marja- ja kasvissadon varmistamiseksi. Nauttiipa joku ukkosistakin. Säähän emme juurikaan voi vaikuttaa, mutta aikataulujamme sää säätelee säälittä. Kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta tai halua viettää vapaata, tai vapaa käytetään muiden hyväksi ja avuksi. Arvokasta ja usein hyvin antoisaa sekin. 

Googlaus ei tuonut kesääni todennäköisesti mitään uutta. Paljon on edelleen suunnitelmia, joista ehkä jonkun totean syksyllä toteuttaneeni. Taitaa olla parasta, että olemme jokainen oman kesämme pääarkkitehteja. Kesän viettotapaa tärkeämpää on, että kesä kaikilla tavoin vietettynä on erilaista aikaa muuhun vuoteen verrattuna. Sitä me kaikki tarvitsemme. Pientä irtiottoa arjesta.

Suuret kiitokset hienosta työstä hyvinvointialueen ja päijäthämäläisten hyväksi. Lepää, laiskottele, suorita, kilpaile! Ihan sama, kunhan nautit ja unohdat työsi hetkeksi. Kiitokset myös kaikille sijaisillemme ja kesätyöntekijöille, jotka mahdollistatte muiden lomilla olon.

Oikein hyvää kesää!

Petri Virolainen, hyvinvointialuejohtaja